D-vitamiinilla on tunnetusti tärkeä rooli kalsium- ja fosfaattimetabolian säätelyssä. Vakava D-vitamiinivaje johtaa lapsilla riisitautiin ja aikuisilla osteomalasiaan.
Sen lisäksi että vaje on yhteydessä luuston terveyteen, sen on havainnoivissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä moniin luuston ulkopuolisiin sairauksiin, esimerkiksi autoimmuunitauteihin, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpään ja diabetekseen.
Mekanistisia selityksiä näihin yhteyksiin on haettu D-vitamiinin roolista erilaisissa fysiologisissa prosesseissa. D-vitamiinilisästä onkin toivottu ennaltaehkäisevää hoitoa moniin kansantauteihin.
Viime vuosina julkaistut tulokset satunnaistetuista lumekontrolloiduista tutkimuksista eivät valitettavasti ole vahvistaneet D-vitamiinilisien hyötyä syöpien, sepelvaltimotaudin, aivoverenkiertohäiriöiden, diabeteksen tai esimerkiksi nivelreuman ehkäisyssä.
Ristiriitaa havainnoivien ja satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten tulosten välillä on selitetty havainnoiviin D-vitamiinitutkimuksiin väistämättä liittyvällä systemaattisella harhalla. Seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuuteen vaikuttavat lukuisat terveydentilaan ja sairastumisriskiin liittyvät tekijät, kuten ylipaino, vähäinen ulkona olo, tupakointi, ruokavalio ja etninen tausta.
Seerumin D-vitamiinipitoisuus voi pienentyä myös tulehduksen takia. On siten mahdollista, että niillä on käänteinen yhteys, eli taudit pienentävät veressä kiertäviä D-vitamiinipitoisuuksia. Tarvitaan lisää tutkimusta, millä mekanismilla D-vitamiinitasot vaikuttavat riskin kasvuun tai pienenemiseen tai minkä muiden tautiriskiin vaikuttavien tekijöiden indikaattori D-vitamiini on.
Vaikka D-vitamiinilisistä ei ole todettu olevan juurikaan hyötyä keskeisten kansantautien ehkäisyssä, on D-vitamiinin riittävä saanti tärkeää puutostilojen ehkäisemiseksi ja luuston terveyden turvaamiseksi. Riittävällä saannilla on todennäköisesti myös muita edullisia terveysvaikutuksia ja merkitystä joidenkin sairauksien, kuten nivelreuman hoidossa.
D-vitamiini on ikiaikainen molekyyli, jota pystyvät muodostamaan lukuisat auringonvalolle altistuvat planktonit, kasvit ja eläimet. Muuntuakseen biologisesti aktiiviseksi sen täytyy hydroksyloitua kahteen otteeseen.
Näin muodostunut 1,25-dihydroksi-D-vitamiini välittää vaikutuksensa sitoutumalla D-vitamiinireseptoriin kohdekudoksissa. D-vitamiinireseptoria ilmennetään lukuisissa kudoksissa ja solutyypeissä. On arvioitu, että se osallistuu jopa satojen geenien luennan säätelyyn.
Kirjoittajat
Matti Hero
dosentti, lastentautien erikoislääkäri
Helsingin yliopistollinen sairaala
Tiina Laatikainen
professori
Itä-Suomen yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 38/2019.
