Toimiva perusterveydenhuolto on terveydenhuoltojärjestelmän ydin. Kunnat voivat itse päättää terveyskeskuksen ilta-aikaisesta ja viikonloppujen aukiolosta.
Väestöstä 60 % saa virka-ajan ulkopuolella kiireellisen hoidon yhteispäivystyksestä. Päivystyshoito tarkoittaa äkillisen sairastumisen, vamman tai kroonisen sairauden vaikeutumisen edellyttämää välitöntä arviointia ja hoitoa (1). Mutta jos potilaat eivät saa terveyskeskuksesta aikoja, he hakeutuvat päivystykseen, vaikka ongelma ei ole ammattilaisen silmin aina päivystyksellinen. Potilaalle se on kuitenkin kiireellinen.
Mikä neuvoksi, kun päivystykset ruuhkautuvat? Tiedottamisen lisääminen päivystyspalveluista on myös yksi keino, mutta se ei useinkaan osu ytimeen eikä tavoita kansalaisia oikea-aikaisesti.
Lisää neuvontapalveluja ja vastaanottoaikoja
Ellei kyse ole hätätilanteesta, potilaita ohjataan soittamaan päivystykseen terveydenhuollon ammattilaiselle ennen päivystykseen hakeutumista. Soittoihin on vastattava nopeasti, koska muuten potilas lähtee päivystykseen. Vastaajina tulee olla kokeneita sairaanhoitajia, ja heidän tulee saada yhteys lääkäriin tarvittaessa. Puhelinneuvontaa hoitavat ammattilaiset tarvitsevat säännöllistä koulutusta ja palautetta toiminnastaan. Vastaajilla tulee olla paitsi kokemusta, myös tilannetajua ja myötäelämiskykyä.
Arkisin päiväaikaan potilaan tulee saada yhteys ja päästä omalle terveysasemalleen tavallisissa terveysongelmissa. Päivystyksestä voitaisiin antaa aikoja omaan terveyskeskukseen vaikka seuraavaksi päiväksi tai lähipäiviksi. Tämä varmasti lisäisi potilastyytyväisyyttä. Myös erikoissairaanhoidossa olisi hyvä olla kiireaikoja 1–5 vrk:n kuluessa. Tällöin päivystykseen lähettäminen vähenisi.
Päivystyshoidon kriteerit on tärkeää sopia ja noudattaa niitä niin terveyskeskuksissa kuin päivystyspoliklinikoillakin (2). Usein perusterveydenhuollosta kannattaisi konsultoida päivystystä ennen lähettämistä.
Asetusluonnoksessa kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä sanotaan, että terveyskeskusten olisi hyvä pitää kiirevastaanottoa iltaisin ja tarvittaessa myös viikonloppuisin. Myös erikoissairaanhoidossa pitäisi olla iltavastaanotto.
Kunnat voisivat tehdä yhteistyötä nykyistä enemmän. Yksi vaihtoehto voisi olla kaupungin tai mieluiten maakunnan perusterveydenhuollon kiirevastaanoton perustaminen päivystyksen yhteyteen. Silloin myös tuki- ja turvallisuuspalvelut ovat lähellä.
Mielenterveyspotilaan on usein vaikea löytää oikeaa apua tai hän ei kykene etsimään sitä terveydenhuollon viidakosta. Päivystysasetuksen viesti on, että psykiatrinen päivystys tulee nivoa somaattisen päivystyksen yhteyteen. Psykiatrian päivystyksen tulee käsitykseni mukaan olla matalan kynnyksen paikka – se on myös hyvää mielenterveysongelmien ehkäisyä ja varhaista hoitoa. Myös sosiaalipäivystys somaattisen päivystyksen yhteydessä on tärkeä.
On myös huolehdittava siitä, että potilaalle on tarjolla laadukas ja turvallinen jatkohoito. Kotiuttamispalvelujen tuominen päivystyksen yhteyteen ja päivystysosasto lyhyttä hoitoa ja seurantaa tarvitseville potilaille ovat tärkeitä keinoja, kun halutaan ehkäistä ongelmien jatkuminen ja potilaan toistuva palaaminen päivystykseen.
Vanhusten palveluja vahvistettava
Vanhuksia käy päivystyksissä paljon, mutta tulosyyt eivät aina ole päivystyskäyntiä vaativia – turvattomuus, pelko ja yksinäisyys ovat myös tavallisia vanhusten päivystyskäyntien syitä. Päivystyksen sijaan yhteys kotihoitoon voisi ratkaista monta ongelmaa.
Ensihoidon ja kotihoidon yhteistyö on tärkeää. Kaikkia kotihoidon piirissä olevia vanhuksia ei tarvitse kuljettaa. Kotisairaalassa voidaan hoitaa moni terveysongelma periaatteella ”ammattilainen liikkuu, potilas ei”.
Aktiivihoidon piirissä olevat kiireellisen hoidon tarpeessa olevat ikäihmiset tulee päivystyksessä hoitaa ripeästi makuuttamista välttäen. Akuuttilääketieteen rinnalle tarvitaan geriatrista osaamista ja työotetta. Vanhuksille, etenkin vanhainkotien ja muiden laitosasumisen piirissä oleville tulee olla tehtynä hoitosuunnitelma.
Jos potilas on kovin monisairas, tulee potilaan ja omaisen kanssa rauhallisessa tilanteessa keskustella, onko tehostetulla hoidolla saatavissa tuloksia tilanteen vaikeutuessa edelleen. Päivystykseen tulee vieläkin potilaita, joiden tehohoito ei enää ole edes mahdollista. Kun vieras lääkäri joutuu ottamaan kantaa asiaan kiiretilanteessa, seurauksena voi olla konflikti potilaan läheisen kanssa.
Päivystykseen tarvitaan osaajia
Suuri osa, esimerkiksi 80 % sisätautialan potilaista tulee sairaalaan päivystyksen kautta. Päivystyksessä tehtyjen päätösten merkitys niin potilaalle kuin taloudellisestikin on onneksi pikkuhiljaa ymmärretty.
Päivystyksen etulinjan osaamista tulee lisätä. Päivystyksissä on ajoittain edelleenkin liian vähän ja kokematonta väkeä. Tämän korjaaminen vaatii johtamisen mutta myös kulttuurin muutosta lääkärien ammattikunnassa. Samoin koko henkilökunnan palveluasennetta tulee vahvistaa. Olemme työssämme potilaita varten.
Kirjoittaja:
Eija Vaula
LL, sisätautien ja akuuttilääketieteen erikoislääkäri, vastuualuejohtaja
Satakunnan keskussairaala
Kuva: Vesa-Matti Väärä
Kirjallisuutta
1. Sosiaali- ja terveysministeriö. Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet 2010. Työryhmän raportti. Helsinki 2010. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/112548/URN%3aNBN%3afi-fe201504226598.pdf?sequence=1
2. Daavittila I, Martikainen M. Hyvä päivystyslähete on harkittu ja ytimekäs. Suom Lääkäril 2016;71:2441–2.
