Seulontaohjelman ulkopuoliset Papa-näytteet kuormittavat terveydenhuoltoa

Seulontaohjelman ulkopuoliset Papa-näytteet kuormittavat terveydenhuoltoa Kuva 1 / 1

Kohdunkaulan syövän seulonta käynnistyi Suomessa 1960-luvulla. Irtosolunäytteeseen perustuvan Papa-seulonnan ansiosta ovat niin kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus kuin kuolleisuuskin vähentyneet 80 % (1,2).

Alle 40-vuotiaiden naisten seulontaan osallistuminen on kuitenkin vähäistä, ja syövän ilmaantuvuus kääntyi tässä ikäryhmässä kasvuun 1990-luvulla (1,3).

Lähes kaksi kolmasosaa kaikista irtosolunäytteistä otetaan Suomessa seulontaohjelman ulkopuolella (4). Näistä suurin osa (84 %) on otettu seulontamielessä terveiltä naisilta ja vain pieni osa (16 %) kliinisin perustein. Puolet seulontaikäisten, eli 30–64-vuotiaiden, irtosolunäytteistä otetaan seulonnan puitteissa ja kolmannes yksityisellä puolella. Jopa 15 %:lta 15–24-vuotiaista naisista on otettu irtosolunäyte. Näistä puolet otetaan YTHS:n toimesta ja kolmannes perusterveydenhuollossa.

Käypä hoito -suosituksen mukaan Papa-näytteen otto alle 25-vuotiaalta on harvoin tarpeen (5). HPV-tulehdus saadaan yleensä ensimmäisen puolen vuoden aikana yhdyntöjen aloittamisesta, mutta suurin osa erityisesti nuorten naisten tulehduksista paranee nopeasti itsestään.

Tupakointi ja sukuelinalueen tulehdus, erityisesti klamydia, pitkittää HPV-tulehdusta ja voi näin vaikuttaa solumuutosten syntyyn. Alle 25-vuotiailta otettavat lukuisat näytteet kuormittavat terveydenhuoltoa, ja niistä seuraa turhia hoitoja ja merkittäviä kustannuksia.

Yli 20-vuotiailta naisilta voi tarvittaessa ottaa irtosolunäytteen, kun yhdyntöjen aloittamisesta on kulunut 2–3 vuotta (5). Näytteitä tulisi kuitenkin ottaa vain niiltä, joilla siihen löytyy kliinisesti perusteltu syy.

Seulontaiän ylittäneiltä naisilta voi irtosolunäytteen ottaa viiden vuoden välein, erityisesti jos joskus on hoidettu kohdunsuun solumuutoksia (5). Suurin osa seulontaiän ylittäneiden naisten irtosolunäytteistä otetaan yksityisellä puolella (4).

Otetaanko näytteitä oikeilta henkilöiltä? Tiedämme, että terveystietoiset ja koulutetut naiset käyvät jopa vuosittain irtosolunäytteessä, mutta suurin syöpävaara on niillä, jotka eivät käy seulonnassa eivätkä muissakaan irtosolunäytteissä.

Kuntien tulisikin vahvistaa seulontaan osallistumista. Yksinkertaisilla keinoilla, kuten esivaratulla ajalla ja uusintakutsuilla voidaan parantaa osallistumisaktiivisuutta merkittävästi (6). Kuitenkin kutsukäytännöissä on edelleen horjuvuutta, kutsuttavia karsitaan, esivarattua aikaa ei käytetä eikä uusintakutsuja toteuteta resurssipulaan vedoten.

HPV-rokote tuli Suomen kansalliseen rokoteohjelmaan syksyllä 2013. Rokotteen tiedetään ehkäisevän vahvoja kohdunkaulan syövän esiasteita, jos naisella ei ole ollut aikaisemmin HPV-tulehdusta (7). Vaikka sen suojatehosta kohdunkaulan syöpää vastaan ei vielä ole vielä tutkimusnäyttöä, rokotusten kattava toteutuminen on tärkeää ja sitä voi suositella kaikille. Rokottamisesta huolimatta seulontoja tulee jatkaa edelleen.

Tuleeko seulontatesti vaihtaa perinteisestä irtosolunäytteestä HPV-testiin? Nykyään HPV-testissä positiivisen tuloksen saaneille suositellaan irtosolutestiä jatkotutkimustarpeen selvittämiseksi.

HPV-testiä ei kuitenkaan suositella alle 35-vuotiaille. Tilanne muuttuu siinä vaiheessa, kun rokotuksen saaneet naiset tulevat seulontaikään, eli noin 10–15 vuoden kuluttua. Toistaiseksi kuitenkin HPV-testiä tulisi käyttää vain hallitun ja kontrolloidun suunnitelman mukaisesti arviointi huomioiden (7).

Suomen väestössä on äärimmäisen harvinaista, että negatiivisen seulontatuloksen (sekä perinteisen irtosolukokeen että HPV-testin) jälkeen todettaisiin kohdunkaulan syöpä seulontavälillä (välisyöpä) (8). Kansallisen seulontaohjelman toteutumista on tärkeää tukea ja samalla karsia muita, etenkin nuorilta naisilta otettavia seulontatyyppisiä irtosolunäytteitä.

Kirjoittanut:
Nea Malila
professori
Suomen Syöpärekisterin johtaja, Suomen Syöpäyhdistys ry
syöpäepidemiologian professori (20 %)
Tampereen yliopisto, Terveystieteen yksikkö
Merja Yliskoski
LT, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, gynekologisen sädehoidon erikoislääkäri,
osastonylilääkäri
Keski-Suomen keskussairaala, naistentautien klinikka

Kirjallisuutta

1.Anttila A, Pukkala E, Nieminen P, Hakama M. Kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus on Suomessa selvästi suurenemassa. Duodecim 1998;114:1117–24.
2.Suomen Syöpärekisteri 
www.cancer.fi/syoparekisteri/joukkotarkastusrekisteri/tilastot/koko-maa/)
3. Anttila A, Näveri T, Sarkeala T. Kohdunkaulan syövän seulonnassa suuria alueellisia eroja. Suom Lääkäril 2014;69:2121–6.
4. Salo H, Nieminen P, Kilpi T ym. Divergent coverage, frequency and costs of organized and opportunistic Pap testing in Finland. 
Int J Cancer 2014;135:204–13.
5. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kolposkopiayhdistyksen asettama työryhmä. Kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnytinten solumuutokset – diagnostiikka, hoito ja seuranta. Käypä Hoito, Duodecim 2010.
6. Virtanen A, Nieminen P, Malila N, Luostarinen T ja Anttila A. Itse otettavat näytteet ja uusintakutsut lisäävät osallistumista kohdun­kaulasyöpää ehkäiseviin seulontoihin. Duodecim 2013;129:1709–17.
7. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asettaman papilloomavirustaudin torjuntaryhmän selvitys 30.04.2011. ISNN 1798-0089 (pdf).
8. Malila N, Leinonen M, Kotaniemi-Talonen L, Laurila P, Tarkkanen J, Hakama M. The HPV test has similar sensitivity but more overdiagnosis than the Pap test 
– a randomised health services study on cervical cancer screening in Finland. Int J Cancer 2013;132:2141–7.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi