Suolasuositukset pätevät edelleen

Suolan terveyshaitat ovat selvät ja koskevat valtaosaa väestöstä.

Suolasuositukset pätevät edelleen Kuva 1 / 2

Kansainvälisen PURE-tutkimuksen mukaan suolan terveyshaittoja on liioiteltu, ja mm. suolan vähentämistä vastustava amerikkalainen Salt Institute on markkinoinut tuloksia. Mutta miten on tutkimuksen luotettavuuden laita?

Suolan terveysvaikutusten arvioinnissa on oleellista se, miten ja kuinka luotettavasti altistus on arvioitu. Päivittäisestä natriumin saannista erittyy vuorokausivirtsaan normaalisti keskimäärin 93 %. Natriumin mittaus siitä onkin kultainen standardi väestön suolan saannin arvioimiseen. Se tietenkin edellyttää, että keräysten täydellisyys on varmistettu, suolan saannin päivittäinen vaihtelu otetaan huomioon eikä ohjeita suolan käytön vähentämiseksi ole annettu. Tällöin yksi mittaus riittää.

Yksilön suolansaannin arviointi on haasteellisempaa. Tasaisenkin saannin aikana vuorokausivirtsan natriummäärä vaihtelee suuresti ja noudattaa aldosteroninerityksen 7 päivän infradiaanista rytmiä. Vuorokausivaihtelu yksilöllä on jopa suurempaa kuin yksilöiden välillä, ja tämä vaikeuttaa suolan ja tautiriskin yhteyksien arviointia. Luotettavaan suolan käytön ar­viointiin tarvitaan 4–7 ei-peräkkäisen päivän vuorokausivirtsan mittaukset. Suolan käyttö vaihtelee kuitenkin myös pitkällä aikavälillä, ja tautiriski saattaa tulla luotettavasti esiin vasta, kun arvio perustuu usean vuoden aikaisiin mittauksiin (6).

Haastavaksi ja kalliiksi koettu vuorokausivirtsan natriumin mittaus on isoissa aineistoissa, kuten PURE-tutkimuksessa, korvattu kertavirtsanäytteestä kaavojen (esimerkiksi Kawasaki, Tanaka, Intersalt, PAHO) avulla lasketulla natriumin saannilla. PURE-tutkimuksessa käytettiin aasialaisen väestön analyyseihin kehitettyä ja validoitua Kawasakin kaavaa. Aamun ensimmäisestä virtsanäytteestä määritettiin natrium ja kreatiniini, ja natriumin vuorokausisaanti arvioitiin laskukaavan avulla.

Menetelmään liittyy useita ongelmia. Se on alun perin kehitetty väestön eikä yksilön suolansaannin arviointiin. Korrelaatio vuorokausivirtsasta tehtyihin mittauksiin on suhteellisen huono. Menetelmä yliarvioi keskiarvoa alempaa ja aliarvioi keskiarvoa suurempaa natriumin saantia, mikä puolestaan latistaa suolan ja tautiriskin välisiä yhteyksiä. Lisäksi Kawasakin kaavalla arvioidun suolansaannin yhteys sydän- ja verisuonitautiriskiin oli mm. PURE-tutkimuksessa J-käyrän muotoinen, kun riski vuorokausivirtsan avulla määritettynä on lineaarinen ilman kynnysarvoja. J-käyrä perustuneekin kelvottomaan natriumin saannin arviointimenetelmään.

Korkea ikä, hypertensio, vasemman kam­mion hypertrofia, sydämen vajaatoiminta ja erityisesti diureetit voivat lisätä yöaikaista natriumineritystä, joka terveellä väestöllä on päiväaikaista pienempi. Sairaudet myös vähentävät suolan saantia useistakin syistä, ja seurauksena on käänteinen kausaliteetti: seuraus (sai­raus) heiluttaakin syytä (suolansaanti). Näitä sudenkuoppia PURE-tutkijat eivät aiemmasta kritiikistä huolimatta ole edelleenkään huo­mioineet.

Tieteellisesti päteviä kriteereitä suolan ja terveyden välisten yhteyksien arviointiin on julkaistu, ja virtsasta tehtävien mittausten käyttöön ja tulkintaan on tulossa tarkennuksia. Toivottavasti tieteelliset aikakauslehdet ottavat ne käyttöönsä.

Tutkijoiden motiivit herättävät kysymyksiä. Kuka hyötyy? Tutkimuksen rahoittajat, tutkijat, jokin muu taho? Usea teollisuuden ala joka tapauksessa kärsisi suolan vähentämisestä. Analogia tupakkateollisuuden harjoittamaan tupakan haittojen kieltämiseen on ilmeinen.

Suolan terveyshaitat ovat selvät ja koskevat valtaosaa väestöstä. Kansalliset ja kansainväliset suositukset suolan käytön vähentämiseksi pätevät edelleen.

Kirjoittajat:

Antti Jula

tutkimusprofessori, sisätautiopin dosentti

THL, Turku

Timo Strandberg

geriatrian professori

Helsingin ja Oulun yliopistot ja HUS

Julkaistu Lääkärilehdessä 49/2018.

Oletko jo lukenut nämä?