Tapaturmien ehkäisy on kunnan tehtävä

Tapaturmien ehkäisy on kunnan tehtävä Kuva 1 / 1

Terveydenhuoltolaki velvoittaa kuntia seuraamaan terveys- ja hyvinvointieroja kuvaavia indikaattoreita, kuten tapaturmia. Tapaturmien kasautuminen tiettyihin väestöryhmiin kuvaa kuntalaisten hyvinvointi- ja terveyseroja, joiden kaventamiseen Suomessa pyritään. Alkoholin rooli nuorten tapaturmissa on huomattava ja sillä on merkittävä osuus myös keski-ikäisten pahoinpitelyissä ja itsetuhoisissa teoissa sekä muissa tapaturmissa (1–4). Vanhuksia uhkaavat erityisesti kaatumiset ja murtumat. Päivystyspoliklinikalle tulevista tapaturmista puolet on kaatumisia (1).

Tapaturmia on ehkäistävä inhimillisistä ja taloudellisista syistä. Esimerkiksi kalleimman murtuman eli lonkkamurtuman kokonaishoito vuoden aikana maksaa vuoden 2009 Perfect-aineiston (5) mukaan noin 22 000 euroa, ja jos murtuman saanut ei enää kotiudu, kustannukset ovat 2,5-kertaiset (6). Yksi neljästä lonkkamurtumapotilaasta saa jonkin uuden murtuman ja näistä puolet on uusia lonkkamurtumia (7). Osteoporoottisten murtumien sekundaaripreventio on tärkeää potilaan ja kansantalouden kannalta. Tämä toteutuu Suomessa huonosti ja alueelliset erot ovat suuria.

Päivystyspoliklinikalla tulee tunnistaa toistuvasti tapaturmaan joutuneet ja alkoholin vaikutuksen alaisena hoitoon tulleet tapaturmapotilaat. Kaatuneet, pienienergiaisen murtuman saaneet keski-ikäiset ja vanhukset tulisi ohjata murtumahoitajan ja osteoporoosiin perehtyneen lääkärin selvityksiin sekä selvittää järjestelmällisesti kaatumisten syyt ja puuttua niihin. Päivystyspoliklinikalla voidaan myös vaikuttaa tapaturmapotilaan alkoholinkäyttöön.

Tapaturmien ehkäisyn vaikutuksia voidaan parhaiten seurata jatkuvalla tapaturmatiedon tilastoinnilla, tiedon analysoinnilla ja näytöllä muutoksen suunnasta. Tapaturmatieto kuvaa hyvin väestön riskikäyttäytymisen kuten alkoholinkäytön, itsetuhoisuuden ja väkivallan kehityssuuntia ajassa. Järjestelmällinen seuranta ja ehkäisy edellyttävät tiimiä, joka analysoi tapaturmatiedon, tekee päätelmät ja suunnittelee ja toteuttaa tapaturmien ehkäisyä kunnassa yhdessä kaikkien kunnan palvelualueiden sekä muiden tahojen kanssa.

Tapaturmien ja väkivallan ehkäisykeskus seuraa ja ehkäisee tapaturmia Kouvolassa (www.kouvola.fi/start), tosin ministeriön hankerahoituksella eikä kunnan toimintana. Kouvola toimii Suomen tapaturmien seurannan ja ehkäisyn pilottialueena, ja täällä kehitetyt ja testatut seurantajärjestelmät voidaan ottaa käyttöön muissa kunnissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viime keväänä julkaisemien ikävakioitujen tapaturmaindeksien mukaan Kouvolan tulos oli 20 suurimman kaupungin joukossa paras (8). Naapurikuntien indeksiluvuissa on suuria eroja ja olisi tärkeää selvittää, mistä erot johtuvat. Kuten tuoreessa väitöstutkimuksessa (9) todetaan, valtakunnalliset tapaturmatilastot eivät riitä, vaan todellinen asiantuntemus on alueellisella tasolla ja tapaturmien seurantaa ja ehkäisyä tulee tehdä alueellisten tietojen pohjalta kuntien omana toimintana.

Ilona Nurmi-Lüthje
FT, dosentti
keskuksen päällikkö, Tapaturmien ja väkivallan ehkäisykeskus (Start), Kouvola

Kirjallisuutta
1. Nurmi-Lüthje I, Karjalainen K, Hinkkurinen J ym. Tapaturmakäyntien tilastointi paljastaa riskiryhmät. Suom Lääkäril 2007;62:3434–6.
2. Nurmi–Lüthje I, Lüthje P, Karjalainen K ym. Väkivallan uhrit aluesairaalan päivystyspoliklinikassa – etenevä tutkimus. Duodecim 2008;124:1381–8.
3. Airaksinen N, Lüthje P, Nurmi-Lüthje I. Cyclist injuries treated in emergency department (ED): consequences and costs in South-eastern Finland in an area of 100 000 inhabitants. Annual report of Association for the Advancement of Automotive Medicine (AAAM) 2010;5:257–74.
4. Nurmi–Lüthje I, Hinkkurinen J, Salmio K, Lundell L, Karjalainen KM, Lüthje P. Itseään vahingoittaneiden potilaiden psykiatrinen konsultaatio toteutuu päivystyksessä vain osittain. Suom Lääkäril 2011;66:1905–10.
5. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/perfect/lonkkamurtuma/perusraportit
6. Nurmi I, Narinen A, Lüthje P, Tanninen S. Cost analysis of hip fracture treatment among the elderly for the public health services. A prospective study in 106 consecutive patients. Arch Orthop Trauma Surg 2003;123:551–4.
7. Lüthje P, Helkamaa T, Kaukonen JP, Nurmi-Lüthje I, Kataja M. A long-term follow-up of 221 hip fracture patients in southeastern Finland: analysis of survival and prior or subsequent fractures. Arch Gerontol Geriatr. 2012;54:e294-9. doi: 10.1016/j.archger.2011.12.002. Epub 2011 Dec 28
8. http://www.terveytemme.fi/sairastavuusindeksi/
9. Lounamaa A. Improving information systems for injury monitoring to support prevention at the local level. THL tutkimuksia 89/2012. Väitöskirja. Tampereen yliopisto 2012.

Julkaistu Lääkärilehdessä 10/13.

Kirjallisuutta

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi