Työterveyshuoltoa Valkoiseen taloon

Diagnoosi on lääkärin yksinoikeus, mutta tämä ei näytä suitsivan Trumpista käytävää keskustelua, kirjoittaa Hannu Ollikainen.

Työterveyshuoltoa Valkoiseen taloon Kuva 1 / 1

Henkilääkäri, arkkiatri, on kuulunut hallitsijoiden hoviväkeen niin kauan kuin historian muisti kantaa. Muutama viikko sitten USA:ssa ilmestyvän Politico-verkkolehden toimittaja Alex Thompson esitti, että Valkoisen talon henkilökuntaan olisi liitettävä myös presidentin psykiatri.

Kirjoittaja korosti, ettei hän ollut asialla silloin vielä edessä olleen vallanvaihdoksen vuoksi. Hänen mielestään USA:n presidentin virka on niin raskas, että viranhaltijan henkilöstä riippumatta tämän henkinen terveys ansaitsee spesialistin säännöllistä tukea ja seurantaa.

Kirjoittaja arvioi, että psykiatri olisi nimitettävissä vain presidentin vaihtuessa. Muutoin operaatio herättäisi haitallista huomiota. Tällä kertaa ehdotus ei tiettävästi ole saanut kannatusta puhumattakaan, että se olisi toteutunut.

Kysymykset Yhdysvaltain presidentin luonteesta ja henkisestä tasapainosta eivät sen sijaan ole ainakaan laimenneet sen jälkeen, kun Donald Trump astui virkaan. Hänen impulsiivinen ja niin hallinnon kuin diplomatiankin hyvistä tavoista piittaamaton tyylinsä on runsaassa viikossa ravistanut rajuin ottein pohtimaan, millainen ihminen Trump oikeastaan on ja miksi.

Trumpin profilointi erilaisissa asiantuntijaryhmissä on epäilemättä käynnissä eri puolilla maailmaa. Hänen persoonansa ja käyttäytymisensä ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää kaikille niille, jotka joutuvat tekemisiin hänen tai hänen hallintonsa kanssa. Tehtävä ei ole helppo. Trumpin tapauksessa on ensin opeteltava uskomaan silmiään ja korviaan. On opittava ottamaan vastaan sellaista uutta, jota on vaikeaa hyväksyä todeksi.

Diagnoosi on lääkärin yksinoikeus, mutta tämä ei näytä suitsivan Trumpista käytävää keskustelua. Se on sakeanaan tulkintoja, joista osa houkuttelee maallikkoa taakseen. Aivan tyhjästä nämä ajatukset eivät synny, sillä taustaa antavat Donald Trumpista sekä painettuna että sähköisesti ilmestyneet henkilökuvat. Persoonallisuuden tyyppejä ja häiriöitä käsittelevät asiantuntijalähteet ovat myös kasvattaneet suosiotaan.

Professori Jyrki Korkeila pohti Lääkärilehden (36/2016) Näkökulmassa röyhkeyden taustoja. Aihe on ikävän ajankohtainen, kun maailmanpolitiikkaa johtavat tahoillaan Vladimir Putinin ja Donald Trumpin kaltaiset henkilöt. Erityisen kammottavaa on, että toisen heistä on nostanut valtaan bysanttis-mystinen Kreml, toisen vanha ja vakiintunut demokratia. Korkeila ehdottaa kontrollin keinoksi sosiaalista häpeää, mutta entä jos sellainen häpeä ei kuulu vahdittavan tunneskaalaan?

Johtajan ja erityisesti poliittisen johtajan siirtäminen syrjään henkisen terveydentilan perusteella on hyvin harvinaista. Vastakkain ovat vallan suojelu vallan tavoittelijoilta, joiden käsissä terveysväitteetkin voivat muuttua aseiksi, sekä mahdollisen potilaan ja tämän ympäristön suojelu. Helppoa toimintamallia ei ole. Herman Woukin romaani Cainen kapina (The Caine Mutiny) pureutuu ongelman ytimiin yhden laivan mikrokosmoksessa mutta yleispätevällä ja ihmisläheisellä otteella. Kirja näyttää tulleen yhden jos toisenkin Trumpin hallintoa ihmettelevän kommentoijan mieleen, mistä esimerkkinä kirjailija Stephen Kingin tviitti.

USA:n uuden hallinnon ensi askelten unohtumattomuuksiin kuuluvat ”vaihtoehtoiset tosiasiat”. Näillä presidentin edustajat pyrkivät kumoamaan oikeat tosiasiat. Trumpia avustajineen syytetään jo nyt laajasti häikäilemättömästä valehtelusta.

Valehteleeko ihminen, jos hän todella uskoo omiin tulkintoihinsa, vaikka todennettavissa olevat seikat puhuisivat toista? Mitä toisaalta tapahtuu ihmiselle, joka joutuu vasten parempaa tietoaan esittämään valheita, koska se kuuluu hänen virkaansa? Näistä yllättäen maailmanpolitiikan polttopisteessä hehkuvista kysymyksistä olisi mielenkiintoista kuulla asiantuntijoiden näkemyksiä.

Kirjoittaja:
Hannu Ollikainen

Kirjoittaja toimi Lääkärilehden vastaavana päätoimittajana vuosina 2008–2016 ja tarkastelee nyt ajankohtaisia aiheita ja ikuisuuskysymyksiä maallikon näkökulmasta.

Kuva: Nina Kaverinen

Julkaistu Lääkärilehden blogissa.

Oletko jo lukenut nämä?