Uuden alkoholilain vaikutukset näyttävät jääneen lyhyellä aikavälillä ennakoitua pienemmiksi

Alkoholimonopoleilla on tyypillisesti ollut kulutusta ­vähentävä vaikutus, kirjoittaa Pia Mäkelä.

Uuden alkoholilain vaikutukset näyttävät  jääneen lyhyellä aikavälillä ennakoitua pienemmiksi Kuva 1 / 1

Merkittävimmät muutokset viime vuoden alussa voimaan tulleessa alkoholilaissa olivat ­ruokakaupoissa myytävien juomien maksimi­alkoholipitoisuuden nosto 5,5 prosenttiin ja valmistustaparajoituksen poisto, minkä takia kauppoihin tulivat ns. nelosolut ja väkevistä tehdyt juomasekoitukset. Muutosten ennakoitiin lisäävän ­alkoholin kulutusta ja haittoja.

Tilastojen mukaan kokonaiskulutus kasvoi 0,4 prosenttia vuodesta 2017 vuoteen 2018 ja tilastoitu kulutus väheni 0,1 prosenttia. Kokonaiskulutus on vähentynyt merkittävästi ja lähes jatkuvasti vuosien 2007 ja 2017 välillä. Nyt lasku kuitenkin pysähtyi huolimatta samanaikaisesta alkoholiveron korotuksesta.

Merkittävin syy ennakkoarvioiden pettämiseen löytyy hinnoittelusta. Päivittäistavarakauppa ja sen puolesta selvityksen tehnyt Taloustutkimus ennakoivat IV-oluiden, siidereiden ja lonkeroiden hintojen laskevan noin 40 prosenttia. Myös THL arvioi, että näiden juomien tarjoushinnoittelu tekisi niistä hinnaltaan kilpailukykyisiä ­halvan keskioluen kanssa. Ainakin toistaiseksi ­ollaan oltu kaukana tästä, mikä on ollut kansanterveyden kannalta hyvä.

Oliko 150 lisäkuolemaa pelottelua?

Tilastojen ennen–jälkeen-vertailu ei välttämättä kerro koko kuvaa lain vaikutuksesta.

Myös muut tekijät vaikuttavat alkoholinkulutukseen, ja niiden vaikutusta voi arvioida aikasarjoja mallittamalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella tehdyn mallituksen mukaan muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä eli se ei erotu satunnaisvaihtelusta.

Lakiesityksessä suunniteltiin lain vaikutusten arvioimista kolmen vuoden päästä sen voimaantulosta. Tämä aika on tarpeen ennen lopullisia päätelmiä.

Tilanne voi muuttua, jos esimerkiksi hintakilpailu kovenee vaikkapa Viron suunnittele­mien alkoholiveron alennusten vuoksi. On myös tarpeen seurata, jatkuuko mietojen alkoholijuomien vahventamiskehitys ja jääkö haittojen muutos kokonaiskulutusta vastaavaksi.

THL ennakoi lakimuutoksen aiheuttavan 150 lisäkuolemaa vuodessa, ja kun näin ei näytä käyvän, laitosta syytettiin tahallisesta pelottelusta. 2000-luvulla vähintään vastaavansuuruisia alkoholiin liittyvien kuolemien lisäyksiä tai vähennyksiä on nähty seitsemänä vuonna. Jos alkoholiin liittyvä kuolleisuus olisi pysynyt vuoden 2007 ennätystasolla, vuosien 2008–2017 aikana olisi nähty 5 900 alkoholiin liittyvää kuolemaa enemmän kuin nyt on nähty. ­Alkoholiveron korotukset selittävät tästä vähenemisestä yli puolet.

Kun mittakaava on tämä, 150 lisäkuolemaa on vaikea pitää pelotteluna tilanteessa, jossa ­uskottiin vahvan oluen ja long drink -juomien saatavuuden lisäksi myös hinnoittelun muuttuvan radikaalisti.

Mitä näiden tulosten perusteella voidaan päätellä jatkosta?

Koska tästä lakimuutoksesta selvittiin ilman merkittävää haittojen lisäystä, vaalikauden vaihtuessa viritettiin keskustelua mahdollisista seuraavista askelista, kuten viinien myynnin sallimisesta päivittäistavarakaupoissa. Päättelyn haasteita voisi avata vertauksella: jos heikot jäät eivät petä 5 metrin etäisyydellä rannasta, voidaanko siitä päätellä, että on turvallista edetä 50 metriä rannasta?

Alkoholimonopolia tuskin voisi säilyttää vain väkeville juomille. Viinit muodostavat noin puolet Alkojen myynnistä, ja niiden mukana ruokakauppoihin siirtyisi esimerkiksi alle 15-prosenttiseksi laimennettujen väkevien juomien myynti. Erikoiskauppaketjut pärjäävät markettien kanssa kilpaillessaan vain isoissa kaupungeissa, ja monopolikaupan myynnin romahtamisen myötä romahtaisi paitsi myymä­löiden lukumäärä myös monopolin legitimiteetti. Juridiikkakin tulisi todennäköisesti eteen: kulutushyödykkeiden myynnin rajoitusten tulee olla perusteltuja, ja pelkkiä väkeviä koskeva monopoli voisi hyvinkin kaatua EU-oikeudessa. Jos seuraavista askelista keskustellaan, pitäisi aivan ensimmäiseksi siis päättää, missä väkeviä halutaan jatkossa kaupattavan.

Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä juuri julkaistun katsauksen mukaan alkoholimonopoleista luopumisen vaikutukset ovat vaihdelleet, sillä monopolit ja niiden vaihtoehdot ovat olleet erilaisia.

Kokonaiskuva on kuitenkin selkeä: alkoholimonopoleilla on tyypillisesti ollut kulutusta ­vähentävä vaikutus. Syitä on monia. Valtiollinen monopoli ei esimerkiksi maksimoi myyntiä hinnoittelulla eikä muutoin, myyntipisteitä on huomattavasti vähemmän ja myyntiajat ­lyhyemmät, erillinen asiointi vähentää heräteostoksia, ja lain vaatimuksia noudatetaan paremmin (alaikäisille ja päihtyneille myynnin kielto). Ruokaostosten yhteyteen ei ole hyvä tuoda tarjolle enää yhtään suurempaa alkoholijuomien valikoimaa.

Alkon monopolilla ei ole itseisarvoa, mutta sillä on välinearvo. Sen puolustajat eivät puolusta kyseistä yhtiötä, vaan sellaista myyntijärjestelmää, joka vähentää kulutusta ja haittoja.

Kirjoittaja
Pia Mäkelä
tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Päihteet ja riippuvuudet -yksikkö

Kuva
Fotolia

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 22/2019.

Oletko jo lukenut nämä?