Verkkoapteekki kaipaa uutta visiota

Verkkoapteekki kaipaa uutta visiota Kuva 1 / 1

Viitisentoista vuotta sitten tilaisin hollantilaisesta netti/autotalliapteekista lääkkeitä: Hyderginiä (Käyttöaihe: Lievittämään ikääntymiseen liittyviä, henkisen tason laskun oireita, ”älylääke”, reseptilääke), Nicoretteä (Käyttöaihe: Tupakasta vieroitus, itsehoitolääke) ja Nootropiliä (Käyttöaihe: Kortikaalinen myoklonia, ”älylääke”, ei tuolloin Suomessa markkinoilla). Lääkkeet ilmestyivät työpöydälleni tilausta seuraavana neljäntenä arkipäivänä kuplakirjekuoressa. Lääkepakkauksen kaikki osat, laatikot ja pakkausselosteet) olivat mukana. Pakkausselosteista ja lääkepurkeista saattoi päätellä, että lääkkeet olivat peräisin eri Euroopan maista. Paketin hinta oli hieman halvempi kuin Suomessa apteekista ostettuna.

Tarjosin asiaa muutamalle toimittajalle juttuideana. Vain HBL tarttui siihen ja julkaisi näyttävän jutun.

Nyt reseptilääkkeitä voi Suomessa tilata laillisesti apteekin ylläpitämästä verkkoapteekista. Ollakseni moderni potilas tilasin lääkkeeni Yliopiston apteekin verkkopalvelusta. Muiden apteekkien verkkopalvelut ovat pääsääntöisesti saman laisia. Siitä pitää huolen lainsäädäntö ja Fimean määräys.

Jotta voisin tilata lääkettä YA:n verkkoapteekista, minun tulee kirjautua verkkopankkitunnuksilla Yliopiston apteekin Uniikki-palveluun. Samaan aikaan minulle on puhelinyhteys farmaseuttiin, joka ohjaa tunnistautumisessa. Hän esitti minulle kysymyksen ja siihen liittyen toisen kysymyksen. Tämän tarkoitus on jatkossa varmistaa, että minä olen se, joka väitän olevani. Myös mobiilivarmennus on mahdollinen, mutta niin moderni minä en ole.

Kun olen kerran tunnistautunut edellä kuvatulla tavalla, voin tilata lääkkeitä YA:n verkkoapteekeista. Prosessi etenee näin:

Tunnistautuminen: Soitan verkkoapteekin asiakaspalveluun. Farmaseutti kysyy minulta tunnistautumisen yhteydessä kysytyt kysymykset: ”Mikä on mieluisin aikakauslehtenne?” Vastaan: ”Kotipuutarha-lehti”. Farmaseutti kysyy toisen kysymyksen: ”Minkälaiset artikkelit ovat suosikkejanne? Vastaan: ”Puutarhaesittelyt”. Oikein! Olen läpäissyt ensimmäisen vaiheen! Tämä on paljon helpompaa, kuin PIN-koodin kysely.

Farmaseutti hakee eReseptikannasta reseptini. Niin, lääkkeitä voi tilata vain, jos ne on määrätty eReseptillä.

Olen edelleen online-yhteydessä samaan farmaseuttiin, jolle kerron mitä lääkkeitä haluan. No, minä haluan tietenkin kaikki ne lääkkeet, jotka KELA sallii minun tilata. Kerralla voi saada vain kolmen kuukauden lääkkeet. Haluan tilata beetasalpaajaa (sydämen rytmikontrolliin eteisvärinän yhteydessä) ja metformiinia (II-tyypin diabeteksen peruslääke).

Farmaseutti toteaa, että beetasalpaaja on ”kiikun kaakun”, koska edellisestä hausta ei vielä ole kolmea kuukautta. Saan armon! Koska KELAn antama määräaika tulee täyteen seuraava päivänä! Joustavaa palvelua!

Tuotteet ostoskoriin: Farmaseutti lisää lääkkeet ”ostoskoriini” – kuten verkkokaupassa on tapana – ja toteaa: ”Nämä taitavat olla tuttuja lääkkeitä”. Vastaan: ”Kyllä ovat. Olen käyttänyt niitä jo useita vuosia.”

Farmaseutti kertoo prosessin etenemisestä: ”Saatte hetken kuluttua sähköpostiinne linkin ostoskoriin. Klikatkaa linkkiä ja lisätkää halutessanne ostoskoriin muita tuotteita.” Tämä selvä. Puhelu päättyy. Tähän vaiheeseen meni 9 minuuttia, johon sisältyy 2 minuutin odotusaika.

Toimitustapa: Kun olen klikannut ohjeen mukaisesti sähköpostiin saamaani linkkiä, tunnistaudun YA:n palveluun pankkitunnuksillani. Nyt minun tulee valita toimitustapa. Vaihtoehtoja on useita: Matkahuolto ja postin erilaisia kuljetuspalveluja. Tilauksen voi myös noutaa Yliopiston apteekin toimipisteestä. Yli 80 euron ostokset saa kuin pitsan, ilman kuljetusmaksua.

Kuljetusmaksut näyttävät aika isoilta, lähes kymmenen euroa. Kolmen kuukauden sydän- ja diabeteslääkkeistä minulle kertyy maksettavaa 12,15 euroa. Kuljetusmaksu siis lähes kaksinkertaistaisi lääkekuluni tässä tapauksessa.

Jostakin syystä laskussa kuitenkin seisoo 12,15 euroa. Ei siis mitään hintaa toimituksesta. Niinpä tilaan lääkkeet Valintataloon, johon matkaa kertyy kotoa 700 metriä suuntaansa. Yliopiston apteekkiin matkaa kertyy kilometrin verran enemmän. Maksan tilaukseni verkkopankissa.

Seuranta: Sain seuraavana aamukana Yliopiston apteekilta tilausvahvistuksen. Tilauksen etenemistä voi seurata internetissä. Annetusta linkistä selviää: ”31.01.2014 07:57: Matkahuolto on vastaanottanut sähköisen ennakkoilmoituksen tilauksestasi”.

Edullisten peruslääkkeiden – valtaosa kroonisten sairauksien hoidossa käytettävistä lääkkeistä – tilaamisella verkkoapteekista ei ole mitään järkeä. Lainsäädäntö edellyttää, että tilausprosessissa on puhelinyhteys farmaseuttiin. Sen seurauksena konsepti on sellainen, ettei verkkoasioinnista hyödy sen enempää apteekkari kuin potilaskaan.

Toisinkin voisi olla. Verkkoapteekki kaipaa kipeästi uutta visiota. Myös missiota on syytä miettiä. Apteekin järjestelmään voisi lisätä asiakkaan ”varastovalvonnan”, joka ilmoittaisi, että asiakkaalta on loppumassa lääkkeet. Apteekki voisi soittaa ja kysyä asiakkaalta mikä on todellinen tilanne. Jos potilas on ottanut lääkkeitä ohjeen mukaan, ne ovat loppumassa. Asiakkaalta voisi kysyä, haluaako tämä uuden erän lääkkeitä toimitettavan. Apteekin tietojärjestelmästä selviäisi myös reseptin vanhentuminen. Siitäkin asiakkaalle voisi huomauttaa.

Tällainen järjestelmä kannustaisi potilasta noudattamaan hoito-ohjeita, hoitoon sitoutuminen paranisi. Sen seurauksena hoidon tulokset parantuisivat. Tästä toimintatavasta hyötyisivät kaikki: Yhteiskunta ja potilas parempina hoitotuloksina ja apteekki paremman ennustettavuuden ansiosta.

Ps. Matkahuolto oli jo 7.57 vastaanottanut sähköisen ennakkoilmoituksen tilauksestani. Kello on nyt 11.06 eikä asia ole edennyt yhtään.

Erkki Alanko
Kirjoittaja on 65-vuotias helsinkiläinen viestinnän neuvonantaja, jolla on todettu eteisvärinä. Se ei kuitenkaan häiritse tärkeintä: Hän on intohimoinen puutarhaharrastaja.

Kuva: Pixmac

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi