Viimeistä kertaa pelkällä valintakokeella

Tulevatko huippuopiskelijat lääkikseen jatkossa vain koska voivat? Tuskin, arvelee Joel Kontiainen.

Viimeistä kertaa pelkällä valintakokeella Kuva 1 / 1

Lääketieteen opiskelun tänä syksynä aloittaneet opiskelijat ovat siitä historiallinen joukko, että heistä jokainen on suorittanut lääketieteen valintakokeen. Ensi vuodesta lähtien 51 prosenttia opiskelijoista valitaan pelkän ylioppilastutkintomenestyksen perusteella samalla, kun valintakoe säilyy väylänä lopulle vajaalle puolelle valittavista.

Osittaiseen valintakokeista luopumiseen – kuten jokaiseen suureen uudistukseen – on liittynyt vuosien keskustelu siitä, onko uudistus lopulta hyvä vai huono. Projektia pidemmän aikaa seuranneille ensi syksy onkin tavallaan pieni helpotus, kun viimeinkin nähdään, millaisia opiskelijoita uusi valintatapa lääketieteellisiin oikeasti tuottaa.

Empiirisen näppituntuman mukaan suurin kysymys koko prosessin ajan on ollut se, ovatko pelkän ylioppilastutkintomenestyksen perusteella valitut opiskelijat aidosti motivoituneita lääketieteen opiskeluun. Tulevatko huippuopiskelijat lääkikseen jatkossa vain koska voivat?

Vastaus lienee kyllä ja ei.

Hiukan naiivilta kuulostaa se ajatus, että huippuarvosanoin lukiosta kirjoittaneet opiskelijat lähtisivät mitään alaa ihan vain huvikseen kokeilemaan. Motivaation puutteestakaan useamman laudaturin kirjoittaneita nuoria tuskin voi syyttää. Joku voisi jopa väittää, että kolmen vuoden uurastus lukiossa mittaa yleisellä tasolla motivaatiota ja sitoutumista opiskeluun paremmin kuin puolen vuoden pänttääminen yhteen kokeeseen.

Toki pääsykoe on mitannut sitä, miten paljon töitä on valmis tekemään nimenomaan lääketieteelliseen päästäkseen. Kuukausien piinapenkillä on varmasti sitouttava vaikutus alaa kohtaan. Siksi valintakokeen poistumisen myötä keskeyttämisten määrä saattaa nousta. Eri asia on, tuleeko alan vaihtajia niin paljon, että sillä olisi käytännössä mitään merkitystä.

Uudistuksen vaikutuksista opiskelijoiden taitotasoon on niin ikään vaikea sanoa varmasti mitään. Oma valistunut arvaukseni kuitenkin on, että varsinaista lääketieteen tason laskua uuden valintatavan myötä ei tulla näkemään.

Ainakaan opiskelumenestyksen suhteen ylioppilastutkinnon ei pitäisi olla valintakoetta huonompi tapa. Helsingin yliopiston vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa ylioppilastutkinto todettiin valintakoetta paremmaksi hyväksytyksi tulleiden opiskelijoiden opintomenestyksen ennustajaksi.

Vaikka valintakokeesta luovutaan opetusministeriön aloitteesta, saattaa uudistus parhaimmillaan tuottaa lääketieteelle paljon hyvääkin. Voisi ajatella, että monipuolisen ammatin kohdalla myös valintamenetelmien tulisi olla mahdollisimman monipuolisia. Valinta sekä kokeella että todistuksella tuskin ainakaan lisää opiskelijoiden homogeenisuutta.

Vaikeasti hallittavia riskejäkin silti on. Siirtyvätkö valinnan paine ja valmennuskurssit liiaksi lukioihin? Onko myöhemmin alalle haluavilla tai muun kuin lukiokoulutuksen suorittaneilla yhtäläiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan?

Uudistuksen hyödyt ja haitat näkyvät muutaman vuoden päästä. Tärkeintä olisi silloin pystyä objektiivisesti arvioimaan, mentiinkö valinnoissa haluttuun suuntaan. Sen jälkeen järjestelmää pitää tarvittaessa edelleen muuttaa rohkeasti – vaikka se tarkoittaisi valintakokeen painoarvon vähentämistä edelleen.

Kirjoittaja
Joel Kontiainen
Kirjoittaja on Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseuran puheenjohtaja ja viidennen vuoden lääketieteen kandidaatti.

Kuva
Laura Vesa

Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 4.9.2019.

Oletko jo lukenut nämä?