Yhteisymmärrys ratkaisee henkilöstön rokottautumisen

Keskustelu rokottamisesta on käynyt työpaikoilla kuumana. ­Työnantajilla on ollut vaikeuksia tulkita lakipykälän velvoittavuutta ja työntekijät ovat olleet vähintäänkin hämmentyneitä joistakin irtisanomisuhkauksista.

Yhteisymmärrys ratkaisee henkilöstön rokottautumisen Kuva 1 / 1

Uudistettu tartuntatautilaki tuli voimaan vuosi sitten, mutta yksi sen pykälistä vasta nyt maaliskuun 2018 alussa. Tämä pykälä 48, Työntekijän ja opiskelijan rokotussuoja potilaiden suojaamiseksi, on kuitenkin herättänyt intohimoja puolesta ja vastaan jo kuukausia.

Uudessa tartuntatautilaissa työnantajat velvoitetaan huolehtimaan henkilöstön mahdollisimman hyvästä rokotussuojasta. Tuhka- ja ­vesirokon osalta riittää sairastetun taudin antama suoja. Rokotusta edellytetään influenssaa vastaan ja imeväisikäisiä hoitavilla hinkuyskää vastaan.

Hoitohenkilöstön rokottamisen on osoitettu vähentävän potilaiden sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Siten työntekijän rokotukset lisäävät potilasturvallisuutta. Parhaimmillaan rokotus suojaa paitsi hoidettavia, myös työntekijää itseään, hänen työtovereitaan ja läheisiään.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikön johto määrittelee lääketieteellisin perustein ne asiakas- ja potilastilat, joissa hoidetaan tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita potilaita tai asiakkaita. On olennaista, että sen arviointi, kuka on altis tarttuvan taudin vakaville seuraamuksille, tapahtuisi lääketieteellisillä perusteilla ja toimipistekohtaisesti.

Lain tavoite on selkeä: parantaa potilasturvallisuutta estämällä hoitoon tai hoivaan liittyviä tartuntoja ja infektioita. Tätä tavoitetta tuskin kukaan kyseenalaistaa. Jo lain valmisteluvaiheessa infektiolääkäreiltä tullut pykälää 48 koskeva aloite herätti kuitenkin myös huolta – työntekijät pelkäsivät pakollisuutta, työnantajat riitelyä työpaikoilla.

Tartuntatautilaki ei muuta pelisääntöjä

Rokotusten ottaminen on Suomessa vapaa­ehtoista. Siitä huolimatta osa työntekijöistä kuten myös työnantajista puhuu pakollisuudesta. Miksi näin? Työnantajilla on ollut vaikeuksia tulkita lakipykälän velvoittavuutta käytännön toimintaan sopivaksi. Työntekijät ovat olleet vähintäänkin hämmentyneitä joistakin tiukoista tulkinnoista ja irtisanomisuhkauksista.

Lähtökohtana tulisi olla, että tutkittuun tietoon luottava ja vastuunsa tunteva henkilöstö ottaa tarjotun rokotuksen. Toimipisteissä työskentelee kuitenkin myös ihmisiä, joita ei syystä tai toisesta voi rokottaa, ja toisia, joilla rokottaminenkaan ei saa aikaan immuunisuojaa. On lyhytaikaisia sijaisia, uusia työntekijöitä ja satunnaisia työtehtäviä infektioille alttiiden parissa. Rokottamisesta ei pidä tehdä kynnyskysymystä normaalin toiminnan jatkamiselle.

Pykälän 48 sanamuotoja hiottiin yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa puolitoista vuotta, aivan erityisesti pykälän neljättä momenttia, jossa viitataan työelämän normaaleihin pelisääntöihin. Sen sanoma on, ettei tartuntatautilaki niihin puutu.

Tartuntatautilaki ei siis muuta rekrytointia tai palvelussuhdetta koskevaa lainsäädäntöä eikä muita työelämässä normaalisti noudatettavia toimintatapoja. Rokotteen ottaminen tai sairastettu tauti on henkilökohtainen terveydentilaa koskeva tieto, jota ei saa käsitellä ilman työn­tekijän suostumusta.

On erittäin valitettavaa, jos erilainen tulkinta tartuntatautilain velvoitteista johtaisi irtisanomisiin tai oikeusistuinten käsittelyyn. Sosiaali- ja terveysministeriö ei voi ottaa kantaa yksittäisten työnantajien toimiin, mutta lain valmiste­lijana sen tulee auttaa lain tulkinnassa. Siksi kaikkiin kuntiin – ja sitä kautta työnantajille kunnissa – lähetettiin viime joulukuussa yleisluontoinen kirje. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivuilta löytyy varsin kattavasti ohjeita ja vastauksia erilaisiin rokottamisen ­käytännön kysymyksiin. On kuitenkin mahdotonta laatia yhtä kansallista ja samalla yksityiskohdiltaan riittävää työpaikkakohtaista ­ohjeistusta. Työnantajan on huolehdittava ohjeistuksesta, ja sen on perustuttava lääketieteelliseen arvioon.

Tärkeää mallia rokotusmyönteisyyteen

Onneksi näyttää siltä, että lain toimeenpano pystytään hoitamaan hyvässä yhteisymmärryksessä. Vaikka lailla tavoitellaan potilasturvallisuuden ja henkilöstön rokotuskattavuuden merkittävää lisäämistä, on samaan aikaan tavoiteltava myös henkilöstön rokotusmyönteisyyttä. Irtisanomisella uhkailu ei kannusta ketään ­kohden tätä tavoitetta. Ammattilaisten rokotusmyönteisyys on tärkeää myös koko väestön ­rokotusmyönteisyyden ylläpitämiseksi.

Kaikilla ammattilaisilla ei viimeaikaisen palautteen perusteella ole riittäviä tietoja rokotuksilla ehkäistävistä taudeista ja niiden leviämisen aiheuttamista riskeistä. Työnantajan on huolehdittava riittävästä työntekijöiden perehdytyksestä. On lisättävä tietoa ja ymmärrystä rokotusten merkityksestä tartuntatautien torjunnassa ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyssä.

Olisiko liikaa toivottu, että rokottautumi­sesta tulee käsihygienian kaltainen yhtä lailla ­hyväksytty itsestäänselvyys, jo opiskeluajoista alkaen?

Anni Virolainen-Julkunen

LT

lääkintöneuvos, sosiaali- ja terveysministeriö

Taneli Puumalainen

LT

ylilääkäri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Kuva: Fotolia

Uutinen on julkaistu Lääkärilehdessä 10/2018.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi