Yksityinen ja julkinen

Miksi tuotannollinen tehokkuus on yksityisillä terveydenhuollon toimijoilla parempi kuin julkisilla? kysyy Osmo Soininvaara.

Yksityinen ja julkinen Kuva 1 / 1 Kuva: Jukka Uotila

Sote-uudistuksessa on käyty ideologista kamppailua yksityisen terveydenhuollon asemasta. Asia on oikeasti tärkeä sekä kustannusten että elämän mukavuuden kannalta.

Pitäisi suosia kokonaisuuden kannalta tuottavinta mutta mitä on tuottavuus terveydenhuollossa? Jaan sen neljään tehokkuutta kuvaavaan osaan niin, että kokonaistuottavuus on noiden tekijöiden tulo.

1. Tuotannollinen tehokkuus

Kuinka paljon jokin toimenpide, vaikkapa lonkkaleikkaus maksaa, laatu tietysti huomioon otettuna. Yksityinen näyttää tekevän tempun kuin tempun yleensä julkista halvemmalla – ei tietenkään aina.

2. Allokatiivinen tehokkuus

Ei riitä, että toimenpiteet tehdään tehokkaasti. Pitää myös tehdä oikeita toimenpiteitä. Julkisessa terveydenhuollossa periaatteena on, että hoito on kannattavaa, jos sen tuottamat terveyshyödyt ovat kustannuksia suuremmat. Yksityiselle kaikki se on kannattavaa, josta joku maksaa.

Sitä saa mistä maksaa. Taloudelliset kannustimet ovat tehokkaita ja sitä ovat myös vääristyneet kannustimet. Tämä on vakuutusmuotoisen terveydenhuollon pysyvä riesa. Vakuutusyhtiöt käyttävät paljon rahaa vahtiakseen sopimussairaaloitaan. Silti vakuutusmuotoinen terveydenhuolto tuppaa olemaan selvästi vero­rahoitteista kalliimpaa.

3. Sosiaalinen tehokkuus

Kohdentuvatko voimavarat potilaille tarpeen vai varakkuuden perusteella? Joskus joku ulkomainen vieras ihmetteli minulle, saavatko köyhätkin näin hyvää erikoissairaanhoitoa Suomessa. Saavat, jos saavat ensin ­lähetteen.

Erään vanhan OECD:n tutkimuksen mukaan Suomen terveydenhuolto on ­sosiaalisesti syrjivimpiä, mutta siinä mitattiin vain ­sitä, kuinka usein eri tulotasoilla tavataan lääkäriä; ei siis mitattu vaikkapa syöpähoitojen ­tasoa.

Sellaisia menetettyjä elinvuosia, jotka oikea-aikaisella hoidolla olisi voitu pelastaa, on köyhillä paljon enemmän kuin rikkailla. Keskussairaalat antavat huippuhoitoa tasapuolisesti kaikille, jotka ovat sairaalaan päässeet. Toiset pääsevät helpommin kuin toiset.

Perusterveydenhuolto on olennaisesti paremmassa kunnossa hyväosaisilla terveyshuollon asiakkailla kuin köyhillä terveyskeskusten käyttäjillä. Toiset pitävät tätä perusteltuna, koska työssä käyvien terveys on kansantaloudelle tärkeämpää kuin muiden, toiset taas sosiaalisena vääryytenä.

4. Työhyvinvointitehokkuus

Eräs poliitikko syytti yksityistä terveydenhuoltoa siitä, että se maksaa hoitajille huonommin ja lisäksi rohmuaa työvoimaa julkiselta. Jotta ­tämä voisi mitenkään onnistua, pitää työolojen olla parempia. Työhyvinvointi on osa tuottavuutta.

Miksi tuotannollinen tehokkuus on yksityisillä terveydenhuollon toimijoilla parempi kuin julkisilla?

Huonot yksityiset karsiutuvat pois ja hyvät jäävät. Julkisella puolella huonokin saa jatkaa.

Yksityisellä puolella hyvämaineinen toimija saa lisää asiakkaita ja tuloja, julkisella puolella lisää potilaita ja menoja. Julkisella puolella ­pitäisi irtautua kiinteistä budjeteista ja siirtyä ­raha seuraa potilasta -malliin.

Minulla on ollut tilaisuus keskustella monen terveydenhuollon isomman ja pienemmän pampun kanssa. Syistä, joita en täysin ymmärrä, yksityisellä puolella johto ja esimiehet tuntuvat olevan pätevämpiä. Samasta syystä työtyytyväisyys on parempaa. Esimiehet ovat parempia. Eroa on rekrytointitavoissa. Julkisella puolella ketään ei periaatteessa eroteta, jolloin huono esimies voi myrkyttää työilmapiiriä vuosia.

Pitäisi siis nostaa tuotannollista tehokkuutta ja työtyytyväisyyttä julkisella sektorilla parantamalla johtamista.

Yksityisen puolen allokatiivista tehokkuutta taas pitäisi parantaa maksamalla oikeista asioista. Se tosin ei ole vielä onnistunut missään.

Osmo Soininvaara

Kirjoittaja on valtiotieteiden lisensiaatti ja tietokirjailija.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 38/2021.

Oletko jo lukenut nämä?