Hädällä ei ole hintalappua

Sairauden hoitoa eivät saisi päättää vakuutusyhtiö eivätkä sopimukset, kirjoittaa Sari Hannukainen.

Hädällä ei ole hintalappua Kuva 1 / 1

Mies kävelee vastaanotolle flunssan vuoksi. Mikään hänen olemuksessaan ei paljasta hänen kokemuksiaan, kunnes esitietojen kysyminen tuo esille rankkoja sairauksia hoitoineen. Tuon homssuisen nuoren miehen sisimmästä löytyy kokemuksia enemmän kuin moni meistä kerää koko elinaikanaan.

Naapurin viehättävä vanharouva sairastaa vakavaa sairautta ja käy päivittäistä selviytymistaistelua sairautensa kanssa. Tukena ei ole perhettä eikä omaisia, vain pikkuruinen koira.

Ihmisen ulkokuori kätkee taakseen suruja, sairauksia ja vaikeita elämänkokemuksia. Niin moni asia on näennäisesti ja ulospäin hyvin. Keskuudessamme kulkee arjen sankareita, jotka käyvät päivittäin taistelua sairautensa tai läheistensä sairauksien kanssa. Kiinnitämme paljon huomiota maallisiin asioihin. Helposti ajatellaan, että yksin asuva ja hyvin pukeutunut vanhus ei tarvitse yhtä paljon apua kuin huonosti toimeentuleva vanhus. Hänellähän on rahaa ostaa apua itselleen. Etenkin poliitikot mielellään ruokkivat jakoa ihmisiin, joilla on taloudellisia mahdollisuuksia ja joilla niitä ei ole.

Ihmisen hätää, avuttomuutta ja yksinäisyyttä ei kuitenkaan voi mitata rahassa ja varallisuudessa. Inhimillisellä hädällä ei ole hintalappua. Helposti ajatellaan ja on myös jotenkin sallitumpaa miettiä asioita vain rahaan peilaten. Totta on, että elintaso vaikuttaa moneen asiaan suotuisasti.

Sairauden, kuten masennuksen tai päihdeongelman kourissa kamppaileva ihminen ei kuitenkaan kykene välttämättä hakeutumaan hoitoon, vaikka hänellä olisi siihen mielestämme mahdollisuuksia. Sairauden aiheuttama tuska ja hätä eivät katso varallisuutta. Tulevaisuudessa tulee olemaan yhä vaikeampi hoitaa potilaita, koska erilaiset tahot pyrkivät määrittelemään hoitoa ja oikeutta siihen. Voiko terveys olla siitä kiinni, millaisen sopimuksen ehtii tekemään ennen sairastumistaan.

Ovatko ne yksilöt tuomittuja tiettyjen etuuksien ulkopuolelle, jos heille ei ole otettu kattavaa vakuutusta sikiöaikana kohdussa kelluessaan. Voiko syntymätöntä lasta rangaista siitä, että vanhemmat eivät ole pystyneet tai ymmärtäneet ottaa vakuutusta. Toisaalta, voiko ihmistä sulkea tiettyjen palvelujen ulkopuolelle vain siksi, että hänellä on omaisuutta. Raha ja varallisuus luovat varmasti mahdollisuuksia valita hoitoja, mikäli ihmisellä on siihen henkisesti mahdollisuus ja kyky tehdä päätöksiä.

Mielestäni on erittäin vaarallista miettiä sairauksien hoitomahdollisuuksia ainoastaan rahan ja vakuutuksien kautta. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus hyvään hoitoon huolimatta siitä, onko hänellä varallisuutta tai vakuutusta. Sairauden hoitoa eivät saisi päättää vakuutusyhtiö eivätkä sopimukset. Sairauden hoitoon pitäisi vaikuttaa vain itse sairaus ja lääketieteellinen mahdollisuus hoitaa sitä.

Johtoajatuksena pitää olla ihmisen elämän parantaminen ja kunnioittaminen. Yksityisen ja julkisen sektorin tulee yhdessä luoda turvallinen ja eettisesti oikea tapa hoitaa potilaita.

Sari Hannukainen

Kirjoittaja on yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi