Lukuisia lomakkeita ja pitkiä jonoja

Lukuisia lomakkeita ja pitkiä jonoja Kuva 1 / 1

Miksi te vapaaehtoisesti suostutte tällaiseen byrokratian määrään? Tätä on tuntunut kysyvän useampikin virolainen sekä lehtien palstoilla, että kasvotusten.

En ole koskaan elänyt Neuvostoliitossa, enkä siellä ehtinyt käydä, mutta virolaiset tuntuvat yhdistävän suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän jäykkyyden entiseen suureen ja mahtavaan naapuriimme. Mistähän tämä mahtaa johtua?

Kun mietin juuri päättynyttä työpäivääni, ei väite kuulosta erityisen kaukaa haetulta. Lukuisia ovat ne lomakkeet, joihin olen vähintään kaksi leimaa iskenyt. Erilaisia asioita olen valmiille lomakepohjille oikeaksi todistanut.

Erityisesti C-lausunto on nykymuodossaan melkoista ajanhukkaa. Hyvin harvan potilaani tunnen niin hyvin, että voin omiin havaintoihini perustuen vakuuttaa Kelalle heidän suoriutuvan tai olevan suoriutumatta ruuanlaitosta ja peseytymisistä omatoimisesti. Yleensä joudun luottamaan potilaan sanaan. Ehkä järjestelmämmekin voisi niin tehdä?

Muistuupa mieleeni myös tapaus, jossa eläkevakuutusyhtiö oli pysyvän vamman vuoksi kirjoittamani lausunnon pohjalta myöntänyt eläkkeen kahdeksi kuukaudeksi. Tuon jälkeen vaadittiin uusi lausunto.

Suomessa on terveyskeskuksia, joissa lääkärin normaalille ajanvarausvastaanotolle ei tahdo päästä tuossa ajassa. Ja akuuttiajoilla ei laadita todistuksia. Niitä varten on omat aikansa. Eikä todistustakaan saa heti mukaansa.

Pitkät jonot eivät usein kuitenkaan johdu lääkäreistä. Kunnat säätelevät päätöksenteollaan sitä, minkä kokoisia väestöjä terveyskeskuslääkärit hoitavat. Esimerkiksi Pirkanmaalla osassa kunnista väestöt ovat alle 2 000 ihmisen luokkaa, mutta toisaalla on lähes 3 000 asukkaan väestöjä. Lienee sanomattakin selvää, kummassa tapauksessa lääkärin vastaanotolle on yleensä lyhempi jono.

Yksittäisellä terveyskeskuslääkärillä ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa väestönsä kokoon, vaan käytännössä ainoa mahdollisuus on vaihtaa työpaikkaa. Edes lääketieteellisten tiedekuntien lisääntyneet sisäänottomäärät eivät tätä ongelmaa tule ratkaisemaan, sillä vaikka kaikki virat olisivat täynnä, saattaa jonoa siitä huolimatta olla, jos väestöt ovat väärin mitoitettuja.

Sote-uudistuksesta toivottiin pelastusta tähän tilanteeseen. Hetken aikaan näyttikin siltä, että rakenteita ollaan todella uudistamassa. Nyt näyttää lähinnä siltä, että kun aiemmin edes jossain asiat toimivat, niin jatkossa kurjuus jaetaan entistä tasaisemmin. Missään muualla Euroopassa ei ole nähty fiksuna keskittää perusterveydenhuoltoa mahdollisimman suuriin yksiköihin. Järjestäjän ja tuottajan ei tarvitsisi olla samoja tahoja.

Virolainen lääkäri Madis Tiik kommentoi suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää Helsingin Sanomissa 31.8.2014. Hän näki yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi sen, ettei asiakas ole julkisen terveydenhuollon keskiössä. Lisäksi päätöksenteko on pirstaleina kunnissa.

Virossa esimerkiksi potilastietojärjestelmät on yhdistetty eli potilastiedot saadaan näkyviin joka paikassa. Minusta yksi Suomen ongelma on myös se, että organisaatio näyttää olevan uudistuksen keskipisteessä. Eikö olisi järkevämpää alkaa rakentamaan uutta terveydenhuoltoa potilaan tarpeiden ympärille?

Mielestäni Suomen olisi aika suunnata katseensa muihin Pohjoismaihin sekä Viroon ja ottaa mallia siitä, mikä muualla toimii sen sijaan, että rakennetaan yksi uusi hallintohimmeli. Lisäksi palvelurakenne voitaisiin muuttaa sellaiseksi, ettei verovaroilla kustannettavaa hoitoa saadakseen tarvitsisi jonottaa eri luukuille tismalleen oikeassa järjestyksessä, vaan että yleisesti hyväksyttyjen hoitolinjauksien mukaisten hoitojen rahoitus olisi yksikanavainen.

Todennäköisesti silloin minunkaan ei tarvitsisi täyttää niin monia erilaisia lomakkeita, vaan voisin käyttää senkin ajan potilastyöhön.

Aleksi Varinen

Kirjoittaja on yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri.

Oletko jo lukenut nämä?