Työelämä vai työ ja elämä

Työn ja työn ulkopuolisen elämän yhteensovittaminen saattaa vaatia joskus niin paljon, ettei siitä selviä ilman ristiriitoja, kirjoittaa Sari Hannukainen.

Työelämä vai työ ja elämä Kuva 1 / 1

Työ määrittelee voimakkaasti ihmistä. Se syö elämästämme paljon sekä fyysisesti että henkisesti. Työn ja työn ulkopuolisen elämän yhteensovittaminen saattaa vaatia joskus niin paljon, ettei siitä selviä ilman ristiriitoja. Silloin on tehtävä valinta kumman laittaa etusijalle: työn vai oman elämänsä ja jaksamisensa. Jokaiselta ihmiseltä löytyy se raja, jonka ylittyessä oma jaksaminen tai motivaatio loppuu.

Nykyään käytetään paljon energiaa ja siis työaikaa siihen, että työssä jaksaminen paranisi ja työntekijöiden hyvinvointi paranisi. Joskus tuntuu, että liiankin paljon, sillä eihän työssä käyminen ole tähtitiedettä, ellei satu olemaan juuri sillä alalla. Luonnollisesti ergonomiset asiat, työn fyysisen ja henkisen kuormittavuuden aiheuttamat riskit tulee kartoittaa ja niiden ehkäisyyn, purkamiseen ja hoitamiseen tulee olla mahdollisuus. Tämä kaikki on itse työn aiheuttamaa kuormitusta. Miksi niin usea työympäristö ja työntekijät oirehtivat henkilökemiaan liittyvistä kysymyksistä? Onko työpaikoilla liikaa tunteita herättäviä ja vatvottavia asioita ja vievätkö ne liikaa ihmisiä mukanaan. Silloin olisi jokaisen hyvä miettiä sisimmäissään miksi tekee omaa työtään. Mikä on se perimmäinen motivaatio tähän työhön ja eikö jokaisen, niin esimiehen kuin työntekijän, tarkoitus ole keskittyä juuri siihen, eikä velloa muissa asioissa.

Omaa työtään voi tehdä monella eri tapaa. Sitä voi tehdä sydämellä ja sitoutuneesti tai se voi olla jopa välttämätön pakko, johon ei löydy motivaatiota. Positiivisen energian ja motivaation voima on varmasti kauaskantoisempaa, kuin negatiivisen. Uskon, että jokainen meistä kaipaa työssään positiivista ja aitoa palautetta sekä asiallista ja rehellistä kanssakäymistä esimiesten ja muun työyhteisön kesken. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus muuttaa ja kehittää toimintatapojaan asiallisen ja rakentavan palautteen pohjalta.

Sillä riskillä, että elettävänämme on vain tämä yksi ja ainoa elämä, se tulisi elää sopusoinnussa etenkin itsensä kanssa ja silloin se väistämättä tarkoittaa myös työssään viihtymistä. Emme voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että uhraamme työlle kallisarvoista aikaa, vietämme siellä lähes kolmasosan arjestamme. Tämän mieltäminen olisi varmasti tärkeää paitsi työntekijöille, niin myös esimiehille.

Joustavuutta työssä viihtymisen parantamiseen vaaditaan puolin ja toisin. Työntekijän perhe, elämäntilanne tai terveys voi vaatia työnantajalta ymmärtämystä ja inhimillistä asennetta. Työntekijän on puolestaan välillä sopeuduttava työn aiheuttamiin muutoksiin ja vaatimuksiin. Reilu ja asiallinen suhtautuminen puolin ja toisin luo hyvät edellytykset työntekijöiden työssä viihtymiseen ja paremman työpanoksen saamiseen. Ihmisten keskinäinen kunnioitus on yksi työyhteisön tärkeimpiä kulmakiviä.

On eri asia herätä kello viisi ja valmistautua töihin, kun se tapahtuu hyvällä mielellä. Aamuyön tunteina mietityt tulevan työpäivän huolet ja pelot ajavat ihmistä vähitellen kohti täydellistä uupumista.

Työpaikka on tehty työtä varten ja jokaisella tulisi olla mahdollisuus keskittyä omien työtehtävien hoitamiseen. Terveellä työilmapiirillä on kannustava vaikutus työntekijöihin, joka on sekä työnantajan, että työntekijän etu ja se välittyy myös työpaikan ulkopuolelle.

Joskus on tehtävä päätöksiä ja muutoksia elämässä. Jatkuvat ristiriidat työn ja yksityiselämän välillä vaativat selvittämistä. Eikö kaikkein tärkein asia ole kuitenkin elää elämänsä onnellisena. Sen eteen kannattaa tehdä kaikkensa, vaikka se vaatisikin rohkeutta tehdä muutoksia tutussa ja turvallisessa elämäntilanteessa.

Sari Hannukainen

Kirjoittaja on yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi