Aivoinfarktin ehkäisyssä on parantamisen varaa

Melkoinen osa aivoinfarkteista voitaisiin ehkäistä asianmukaisella riskiryhmien lääkehoidolla, selviää brittitutkimuksesta.

Brittitutkimuksen tulokset osoittavat, että ehkäisevä lääkehoito on edelleen liian vähän käytössä saarivaltakunnan avoterveydenhuollossa.

Sähköinen sairauskertomustietojärjestelmä kattaa noin 3,6 miljoonan britin avoterveydenhuollon tiedot. Siitä tunnistettiin lähes 30 000 täysi-ikäistä potilasta, jotka sairastivat ensimmäisen aivoinfarktin tai TIA-kohtauksen vuosina 2009–13 ja jotka olivat olleet vähintään edeltävän vuoden ajan järjestelmään kuuluvan yleislääkärin hoidossa.

Tutkijat arvioivat, että lähes 18 000 potilaalle olisi ollut aiheellista aloittaa jokin ehkäisevä lääkehoito jo ennen aivotapahtumaa. Antikoagulaatiohoito ja kolesterolilääkitys eivät olleet käytössä puolella niistä potilaista, joille ne suositusten mukaan olisivat olleet aiheellisia ja neljännes verenpainepotilaistakin oli ilman hoitoa. Ainoastaan antikoagulaatiohoidon kattavuus parani tutkimus­jakson aikana. Vasta-aihe tai muu syy hoidon puuttumiseen löytyi sairauskertomusmerkinnöistä vain 5 %:lta potilaista. Tutkijat arvioivat löydösten perusteella, että optimaalisella lääkehoidolla olisi valtakunnan tasolla voitu estää vuodessa jopa 12 000 aivoinfarktia.

Aivoinfarkteja ehkäisevien hoitojen liian vähäinen käyttö ei ole harvinaista Suomessakaan. Omassa selvityksessämme antikoagulaatiohoito puuttui aivo­infarktin ilmaantuessa kolmannekselta eteisvärinäpotilaista, joille se riskipisteiden ja suositusten mukaan olisi kuulunut. Kun hoitoratkaisuissa poiketaan yleisistä suosituksista eriasteisten vasta-aiheiden tai muiden potilaasta johtuvien tekijöiden takia, syy kannattaa kirjata sairauskertomuksiin.

Lähde: Turner GM, Calvert M, Feltham MG ym. Under-prescribing of prevention drugs and primary prevention of stroke and transient ischaemic attack in UK general practice: A retrospective analysis. Plos Med 2016;13:e1002169. doi: 10.1371/journal.pmed.1002169

Kirjoittaja:
Juhani Airaksinen
professori

Kuva: Fotolia

Juttu julkaistu Lääkärilehdessä 7/2017.