Tunnista TIA-kohtaus ja sen oireet

TIA-kohtaus enteilee usein aivoinfarktia. Kohtaus vaatii välitöntä hoitoa.

On tärkeää tunnistaa TIA-kohtauksen oireet ja hakeutua hoitoon.
Adobe/AOP
On tärkeää tunnistaa TIA-kohtauksen oireet ja hakeutua hoitoon.

Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö eli TIA (lyhenne termistä Transient Ischemic Attack) johtuu aivovaltimon hetkellisestä tukkeutumisesta.

Oireet helpottavat viimeistään vuorokauden aikana, mutta jos tunnistat itselläsi TIA-kohtauksen oireita, hakeudu välittömästi hoitoon, mieluiten päivystyvään sairaalaan.

TIA-kohtaus voi enteillä aivoinfarktia. Riski saada aivoinfarkti on erityisen iso kahtena ensimmäisenä vuorokautena kohtauksesta.

Riski saada aivoinfarkti on erityisen iso kahtena ensimmäisenä vuorokautena kohtauksesta.

Ohimenevien aivoverenkiertohäiriöiden vaara suurenee iän mukana, mutta kuitenkin huomattava osa sen saaneista on alle 65-vuotiaita.

Iän lisäksi ohimenevälle aivonverenkiertohäiriölle altistavat muun muassa kohonnut verenpaine, rytmihäiriöt, diabetes, sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja lihavuus.

Terveelliset elämäntavat ehkäisevät sekä ohimeneviä aivoverenkiertohäiriöitä kuin aivoinfarktia.

Hakeudu heti tutkimuksiin, jos huomaat näitä oireita

TIA-kohtauksen oireet ovat samat kuin aivoinfarktissa.

Oireet alkavat yleensä äkisti eikä niihin yleensä liity kipuja.

Oireita ovat:

- toisen kasvopuoliskon alaosan halvausoire, esimerkiksi roikkuva suupieli

- vaikeus puhua tai ymmärtää puhetta

Terveelliset elämäntavat ehkäisevät sekä ohimeneviä aivoverenkiertohäiriöitä kuin aivoinfarktia.

- toisen puolen ylä- tai alaraajan ohimenevä heikkous tai kömpelyys

- toispuoleinen puutuminen tai tunnottomuus

- näön hämärtyminen toisessa silmässä

- huimaus, johon liittyy kaksoiskuvat eli näkeminen kahtena

Miten TIA-kohtausta tutkitaan

Vaikka TIA-kohtauksen oireet olisivat menneet ohi, on tärkeää hakeutua sairaalaan välittömästi. Kohtaus voi uusia ja aiheuttaa aivoinfarktin.

Päivystyspoliklinikalla TIA-potilaalle suoritetaan aivojen kuvantamistutkimus, pään TT- tai magneettitutkimus. Tämän lisäksi voidaan tehdä verikokeita, virtsanäyte ja ottaa sydänfilmi sekä tehdä kaulasuonten ultraäänitutkimus.