TIA-kohtaus vaatii välitöntä hoitoa

TIA-kohtaus vaatii välitöntä hoitoa Kuva 1 / 1

Noin 4 000 suomalaista saa vuosittain TIA-kohtauksen (transient ischaemic attack). Kyseessä on äkillinen, lyhytkestoinen aivojen tai silmän verkkokalvon verenkiertohäiriö. Sen oireet kestävät yleensä alle tunnin (tavallisimmin 2–15 minuuttia) ja ohittuvat täysin, jolloin pysyvää kudosvauriota ei kehity.

Aivoinfarktin ja TIA:n hoito on yhtä kiireellistä ja vaatii samoja päivystysluonteisia tutkimuksia ja varhaista estohoitoa, olipa oire mennyt ohi tai ei. Ohimennyt oire on itse asiassa usein jopa vaarallisempi, koska sen uusiutumisriski on jopa kolminkertainen jo kehittyneen infarktin uusiutumiseen verrattuna. Lähes joka neljännen potilaan TIA-kohtaus edeltää aivoinfarktia.

Oireet ja löydökset

Kohtaukselle on tyypillistä, että oireet alkavat äkillisesti ja ovat luonteeltaan negatiivisia (puutosoireita), paikallisia ja kivuttomia. TIA-kohtauksista kaksi kolmasosaa aiheutuu etuverenkierrosta (hemisfääri- ja verkkokalvo-TIA) ja yksi kolmasosa takaverenkierrosta (vertebrobasilaarinen TIA).

Tavallisimpia oireita ovat:

KAULAVALTIMOALUEEN OIREET

➤ toispuolinen raajalihasheikkous tai kömpelyys
➤ toispuolinen puutuminen tai tunnottomuus (yleensä yhdessä motoristen oireiden kanssa)
➤ toispuolinen kasvojen alaosan heikkous
➤ puheen tuoton häiriö
➤ toisen silmän näön hämärrys (amaurosis fugax)

NIKAMAVALTIMOALUEEN OIREET

➤ huimaus ja vähintään yksi seuraavista: tasapaino- tai kävelyvaikeus, toispuoleinen tai ­molemminpuoleinen raajojen heikkous, kömpelyys tai tunnon heikkeneminen, dysartria, nielemisvaikeus, kaksoiskuva, toispuolinen näkökenttäpuutos

Jos potilaalla epäillään TIA-kohtausta, lääkärin täytyy poissulkea muut mahdolliset sairaudet. Samanlaisia oireita voivat nimittäin aiheuttaa aurallinen migreeni, pyörtyminen, epileptinen kohtaus, MS-tauti, aivovamma, äkillinen sisäkorvan toimintahäiriö, silmäperäiset syyt, perifeerisen hermon osittaishalvaus, hypoglykemia, täydellinen muistinmenetyskohtaus, hyperventilaatio ja somatisaatio.

TIA-kohtausta epäiltäessä, lääkäri kysyy potilaalta seuraavia kysymyksiä.

1. Minkälainen oire on luonteeltaan, positiivinen vai negatiivinen (puutosoire)?
2. Milloin/millaisessa tilanteessa oire alkoi?
3. Kauanko oire kesti?
4. Montako kertaa se on esiintynyt?
5. Toistuuko se samanlaisena ja onko laukaisevia tekijöitä?
6. Alkaako se äkillisesti vai kehittyykö se muutamassa minuutissa ja vaihtaa paikkaa?
7. Onko liitännäisoireita? (päänsärkyä, raajakipua, pahoinvointia, valonarkuutta, tajunnanmenetystä)?
8. Oletko käyttänyt lääke- tai nautintoaineita ennen oireiden alkamista?

Mistä TIA johtuu?

TIA-kohtauksen taustalla ovat samat syyt kuin aivoinfarktinkin: suurten suonten tauti (esim. kaulavaltimoahtauma), pienten suonten tauti ja sydänperäiset emboliat. Aina syytä ei saada selville, erityisesti nuorimmissa ikäryhmissä.

Tärkeimmät riskitekijät ovat korkea ikä, kohonnut verenpaine, rytmihäiriöt (eteisvärinä), diabetes, dyslipidemia, sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, perifeerinen valtimotauti ja lihavuus. Riskitekijät ovat usein ennalta diagnosoimattomia.

Elämäntapoihin liittyvät riskitekijät ovat tupakointi, liiallinen alkoholin käyttö, vähäinen liikunta ja epäedullinen ruokavalio. Mitä enemmän potilaalla on riskitekijöitä, sitä herkemmin on syytä epäillä aivoverenkiertohäiriötä ohittuneiden oireiden taustalla.

Uusiutuuko TIA?

Aivoverenkiertohäiriö (AVH) uusiutuu keskimäärin yhdellä kymmenestä TIA-potilaasta viikon sisällä, näistä puolet jo ensimmäisen 24 tunnin sisällä. Muiden valtimotautitapahtumien ja kuoleman riski on myös suuri, ja vain joka toinen TIA-potilas on elossa kahdeksan vuoden kuluttua.

Uusiutumisriski kasvaa potilaan iän ja riskitekijöiden määrän sekä oireiden keston kasvaessa. Halvausoireisiin liittyy suurempi uusiutumisriski kuin pelkkään näköhäiriöön.

Erikoissairaanhoidon päivystyksessä käytetään apuna ABCD2-riskipisteytystä, joka ennustaa uusiutumisriskiä. Mikäli riski on suuri tai kuvantaminen osoittaa aivoinfarktin, jää potilas sairaalaan. TIA-potilaiden välitön tutkiminen ja hoidon aloitus vähentävät aivoinfarktiriskiä 80 prosenttia ajanvarauspoliklinikan tutkimuksiin verrattuna.

Tutkimukset ja hoidon aloitus

Päivystyspoliklinikalla TIA-potilaalle suoritetaan aivojen kuvantamistutkimus, pään TT- tai magneettitutkimus, joista jälkimmäinen osoittaa TIA-potilaan aivojen iskeemiset muutokset huomattavasti herkemmin.

Ensimmäisen vuorokauden aikana suoritettaviin tutkimuksiin kuuluvat myös kaulavaltimoiden kaikukuvaus tai TT-angiografia. Perusverikokeet, EKG ja thoraxkuva ovat myös TIA-potilaan päivystystutkimuksia. Kaikille potilaille suositellaan jatkuvaa EKG-monitorointia erityisesti eteisvärinän havaitsemiseksi. Sydämen kaikukuvaus on usein tarpeen. Myös diagnosoimatonta diabetesta tulee etsiä aktiivisesti.

TIA-potilaan lääkehoito on yhtä kiireellinen ja siinä noudatetaan samoja periaatteita kuin ­aivoinfarktipotilaan hoidossa. Antitromboottisena hoitona aloitetaan ASA:n ja dipyridamolin yhdistelmä tai klopidogreeli. Pelkkä ASA ei ole ensisijainen hoitovaihtoehto heikomman tehonsa johdosta. Verenpainelääkitys, ensisijaisesti ACE:n estäjä tai ATR:n salpaaja usein yhdistettynä diureettiin ja/tai kalsiuminsalpaajaan, aloitetaan useimmille potilaille. Beetasalpaajaa käytetään vain eteisvärinään tai sepelvaltimotautiin. Statiinihoitoa suositellaan useimmille, erityisesti valtimotautia sairastaville, potilaille.

Oireisen kaulavaltimoahtauman leikkaushoito on tehokkainta ensimmäisen kahden viikon aikana. Potilaan kaikki riskitekijät arvioidaan ja häntä kannustetaan tarvittaviin elintapamuutoksiin.

Lue lisää:
Tältä näyttää aivoinfarktin liuotushoito
Musiikista apua aivosairauksista kuntoutumiseen
Aivoinfarkti vaatii välitöntä hoitoa
Maailman nopeinta aivoinfarktin liuotushoitoa

Perustuu Lääkärilehdessä julkaistuun artikkeliin: TIA – Milloin hoitoon?

Kirjoittanut:
Susanna Roine
LT, apulaisylilääkäri
TYKS, Neurotoimialue
Risto O. Roine
neurologian professori
Turun yliopisto
toimialuejohtaja
TYKS, Neurotoimialue

Muokannut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi