Auttaako vai vahingoittaako ADHD-diagnoosi?

Kymmenessä vuodessa ADHD-diagnoosien määrä on monissa maissa kaksinkertaistunut.

ADHD:n diagnostisten kriteerien kynnystaso on laskenut, ja tämä on devalvoinut vaikeaa ADHD:ta sairastavien diagnoosit.

Varovaisempi eteneminen taudin tunnusmerkistön määrittelyssä olisi vähentänyt ylidiagnosointia, to­teaa australialainen kliinikko- ja tutkijaryhmä, joka on käynnistänyt kriittisen keskustelun British Medical Journalin palstoilla. Kymmenessä vuodessa ADHD-diagnoosien määrä on monissa maissa kaksinkertaistunut; Yhdysvalloissa ADHD:n esiintyvyys kasvoi 6,9 %:sta 9,5 %:iin. Lasten lääkitys on kaksinkertaistunut, nuorten ja aikuisten nelinkertaistunut.

Diagnoosi ja lääkitys helpottavat huolestuneita vanhempia, mutta voivat aiheuttaa lapselle stigman. ADHD-lapsia pidetään helposti tavallista laiskempina ja lahjattomampina. Opettajat ja myös vanhemmat odottavat heiltä heikkoa akateemista suoritustasoa, mikä johtaa myös nuoren ennustamaan kohdallaan vaatimattomia tuloksia. Pitkä­aikaislääkityksen teho, hyöty ja haitat tunnetaan vajavaisesti erityisesti lapsilla, ja taudin vakavuusasteen määritys perustuu paljolti subjektiiviseen näkemykseen. (BMJ 2013;347:f6172)

Juhana E. Idänpään-Heikkilä
professoti

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 46/13.