ADHD:n diagnostisten kriteerien kynnystaso on laskenut, ja tämä on devalvoinut vaikeaa ADHD:ta sairastavien diagnoosit.
Varovaisempi eteneminen taudin tunnusmerkistön määrittelyssä olisi vähentänyt ylidiagnosointia, toteaa australialainen kliinikko- ja tutkijaryhmä, joka on käynnistänyt kriittisen keskustelun British Medical Journalin palstoilla. Kymmenessä vuodessa ADHD-diagnoosien määrä on monissa maissa kaksinkertaistunut; Yhdysvalloissa ADHD:n esiintyvyys kasvoi 6,9 %:sta 9,5 %:iin. Lasten lääkitys on kaksinkertaistunut, nuorten ja aikuisten nelinkertaistunut.
Diagnoosi ja lääkitys helpottavat huolestuneita vanhempia, mutta voivat aiheuttaa lapselle stigman. ADHD-lapsia pidetään helposti tavallista laiskempina ja lahjattomampina. Opettajat ja myös vanhemmat odottavat heiltä heikkoa akateemista suoritustasoa, mikä johtaa myös nuoren ennustamaan kohdallaan vaatimattomia tuloksia. Pitkäaikaislääkityksen teho, hyöty ja haitat tunnetaan vajavaisesti erityisesti lapsilla, ja taudin vakavuusasteen määritys perustuu paljolti subjektiiviseen näkemykseen. (BMJ 2013;347:f6172)
Juhana E. Idänpään-Heikkilä
professoti
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 46/13.
