Diabetesriskien sijasta katse suojaaviin geeneihin

Diabetesriskien sijasta katse suojaaviin geeneihin Kuva 1 / 1

Viime vuosina on kuvattu yli 60 geenimuunnosta, jotka lisäävät tyypin 2 diabeteksen riskiä. Niitä kantaa noin 54 prosenttia ihmisistä. Lundin yliopiston professori Leif Groopin mukaan ne ovat satoja sukupolvia vanhoja. Niiden yhteisvaikutus diabetesriskiin on pieni, muuten ne olisivat hävinneet ihmisen evoluution aikana.

– Olemme kaikki kohdanneet elinympäristön muutokset viimeisten 2–3 sukupolven aikana. Voisiko olla niin, että eläessämme riittävän kauan kaikki sairastuisivat diabetekseen, eli tyypin 2 diabetes olisi ”normaali” tilanne? Siten voisi olla kannattavampaa etsiä tekijöitä, jotka suojaavat diabetekselta pikemmin kuin etsiä tekijöitä, jotka lisäävät riskiä, Groop arvioi Suomen Akatemian tiedeaamiaisella torstaina.

Yksi suojaava geenimuunnos löydettiin vastikään

Groop viittaa vastikään Nature Genetics -lehdessä julkaistuun kansainväliseen tutkimukseen, jossa löydettiin diabetekselta suojaava geenimuunnos SLC30A8-geenissä.

– Sekvensoimme tunnettuja T2D-geenejä löytääksemme niistä harvinaisia diabetekselle altistavia geenivariantteja. Valitsimme kontrolleiksi vanhoja ja ylipainoisia henkilöitä, joilla kaikilla oli tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä, mutta ei itse tautia.

– Yllätykseksemme emme löytäneetkään sairastuneilta uusia riskivariantteja, vaan suojaavan geenimuunnoksen kontrolleilta, kertoo Groop.

Tämä variantti huonontaa sinkkitransportterin toimintaa, joka on insuliinineritykselle tärkeä mekanismi haimassa. Tutkijat löysivät myös samassa geenissä olevan eri variantin Islannista, jossa se myös näyttää suojaavan kantajiaan diabetekselta.

Perimä määrää reagoinnin ympäristöön

Diabetes on nopeimmin lisääntyvä sairaus maailmassa. Vuonna 2013 noin 384 miljoonaa ihmistä sairasti diabetesta. Ennusteen mukaan tämä luku on noin 600 miljoona vuonna 2035, ja näistä yli 95 prosentilla on tyypin 2 diabetes eli aikuisiän diabetes. Valtaosalla diabetes on seurausta perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta.

– Diabetesepidemia liittyy elinolosuhteiden muutoksiin, erityisesti ylipainon lisääntymiseen, mutta perimä yleensä määrää, miten ihminen reagoi elinympäristön muutoksille. Ihminen, jolla on korkea geneettinen riski diabetekseen, ei pysty lisäämään insuliinineritystään niin hyvin kuin matalan geneettisen riskin omaavat. Groop toteaa.

Groop sanoo, että vaikka tietyt elämäntavat ja altistavat geenit vaikuttavat ihmisen koko metaboliaan, lopullinen isku tulee aina haiman kautta. Geenitutkijoiden mielenkiinto onkin suuntautunut yhä tiiviimmin haimaa suojaaviin geeneihin. Nämä suojaavat variantit kiinnostavat myös lääkeyrityksiä.

– Autoimmuunisairauksien ja infektioepidemioiden suhde on myös kiinnostava. Insuliiniresistenssin tiedetään liittyvän esimerkiksi flunssaan ja raskauteen tietyillä riskigeenin kantajilla. Jotkut tutkijat puolestaan ovat liittäneet keliakian ruttoepidemiaan. Vuosi vuodelta näistä linkeistä tulee uutta tietoa, jonka lopullista vaikutusta tautikäsityksiimme ei voida vielä tietää, Groop huomauttaa.

Leif Groop työskentelee varsinaisesti Lundin yliopistossa Ruotsissa mutta on Suomessa FiDiPro- eli Finland Distinguished Professor -ohjelman professuurilla. Kyseessä on Suomen Akatemian ja Tekesin yhteinen rahoitusohjelma, jossa suomalaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset voivat palkata ulkomaisia tai pitkään ulkomailla toimineita suomalaisia huippututkijoita määräajaksi Suomeen.

Groop selvittää Suomessa diabeteksen mekanismeja uusimmilla genetiikan välineillä. Projektin tavoitteena on järjestää tuhansien suomalaisten koko perimä ja luetteloida suomalaisilla ilmenevät geenivariantit. Hankkeen suomalainen vastuuhenkilö on professori Aarno Palotie molekyylilääketieteen instituutissa Helsingin yliopistossa.

Ulla Järvi
toimittaja

Kuva: Pixmax

Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi

  • Hae lisätietoja Terveyskirjastosta: Diabetes