Hyödyttääkö luuydinnäytteen tutkimus lymfoomapotilasta?

Kirjoittaja pohtii, olisiko aika horjuttaa näytteenoton rutiineja ja jättää luuydinnäyte tarpeettomana ottamatta follikulaarista tai Hodgkinin lymfoomaa sairastavilta?

Imusolmukesyöpien diagnostiikan rutiineihin kuuluu luuydinnäytteen tutkimus. Positiivinen löydös nostaa taudin levinneisyysasteen ylimpään luokkaan ja voi vaikuttaa ennusteeseen, hoitolinjaan tai esimerkiksi keskushermoston suojaksi käytettävän hoidon antamiseen. Tutkimuksen mukaan vastauksen merkitys jää kuitenkin ainakin joissakin tautimuodoissa hyvin vähäiseksi.

Klassista Hodgkinin lymfoomaa tai follikulaarista tai diffuusia suurisoluista B-solulymfoomaa sairastavien 3 750 potilaan luuydinnäytteiden tutkimuksessa valtaosalta ei löytynyt luuytimen tautia ja vain ani harvalla se oli taudin ainoa löytymispaikka. Follikulaarisessa lymfoomassa luuydinaffisio oli yleisin, mutta diffuusin suurisoluisen lymfooman kohdalla luuydinnäyte saattoi edustaa myös muunlaista lymfaattista kudosta (6 %) tai useammin tauti paljastui vain virtaussytometrialla (3 %), jolloin ennuste oli huonompi kuin tavanomaisessa luuydinlevinneisyydessä.

Luuydintauti muutti ennustearvoa eniten diffuusissa suurisoluisessa B-solulymfoomassa, 6,2 %:lla potilaista. Follikulaarista lymfoomaa sairastaneista ennustearvo muuttui 4,3 %:lla ja ­Hodgkinin tautia sairastaneista vain 0,6 %:lla. 92 potilaan hoidon muuttuminen vaati tutkijoiden laskelmien mukaan rinnalle 854 luuydintutkimusta.

Tutkijoiden päätelmänä siis on, että vain osalla matalan levinneisyysasteen diffuusia suurisoluista B-solulymfoomaa sairastavista hoitoa tehostettiin luuydinlöydöksen perusteella. Siitä huolimatta juuri tämän lymfooman kohdalla luuydinnäytteen merkitys on käsitettävissä, koska löydöksen vaikutus ennusteeseen ja hoitoon on ilmeinen. Hodgkin-potilaille voisi harkita PET-TT-kuvausta myös luuytimen arviointiin, koska nykytiedon valossa negatiivisen kuvantamislöydöksen kumoaminen luuydinnäytteellä ei ole enää kustannustehokasta toimintaa. Follikulaarista lymfoomaa sairastavista lähes puolella luuydin on sairas, mutta vaikutelmaksi jää, että hoito on sama siitä huolimatta.

PET-TT tuskin on hetkeen tulossa kilpailemaan diagnoosivaiheen tutkimuksena luuydinnäytteen kanssa, mutta olisiko kuitenkin aika horjuttaa näytteenoton rutiineja ja jättää luuydinnäyte tarpeettomana ottamatta follikulaarista tai Hodgkinin lymfoomaa sairastavilta?

Lue myös:
Hidaskasvuinen imusolmukesyöpä
Perheen perustaminen Hodgkinin lymfooman jälkeen onnistuu

Lähde:
Painter D, Smith A, de Tute R ym. The clinical impact of staging bone marrow examination on treatment decisions and prognostic assessment of lymfphoma patients. Br J Haematol 2015;170:175–8.

Kirjoittanut:
Marko Vesanen
erikoislääkäri
TYKS

Kuva:
Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 35/15.