Kansallinen syöpäkeskus odottaa rahoitusta

Kansallinen syöpäkeskus odottaa rahoitusta Kuva 1 / 1

Kansallisen syöpäkeskuksen perustaminen on kiinni siitä, saadaanko rahoitus järjestymään. Paljon riippuu tulevan hallituksen asenteista.

– Nyt tarvitaan poliitikoilta rohkeutta, sanoo Tuula Helander, HYKS:n syöpäkeskuksen kehittämispäällikkö.

Kansallista syöpäkeskusta on puuhattu Suomeen vuodesta 2009. Asiaa pohtinut sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä jätti ehdotuksensa FICANiksi (Comprehensive Cancer Center Finland) nimetyn keskuksen tehtävistä ja työnjaosta vuosi sitten.

Ehdotuksen mukaan ensin pitäisi perustaa ohjausryhmä vuosiksi 2015–2016 koordinoimaan jatkovalmisteluja. Miten asia on edennyt?

– Ohjausryhmää ei vielä ole. Keskuksen perustaminen on edennyt paljon hitaammin kuin olisin ajatellut.

Helander on ollut alusta asti mukana keskusta suunnittelemassa. Hän on paitsi HYKS:n syöpäkeskuksen kehittämispäällikkö, myös Suomen syöpäinstituutin asiamies. STM:n työryhmässä hän oli asiantuntijasihteerinä.

Sote vie ajan

Sote-uudistuksen kaatuminen on vaikuttanut myös FICANin etenemiseen.

– Suunnittelussa pitää ottaa huomioon terveydenhuollon tulevat rakenteet, ja nyt ne ovat auki.

Sote-uudistus on myös pitänyt sosiaali- ja terveysministeriön niin kiireisenä, ettei muille hankkeille ole riittänyt aina aikaa, Helander arvioi.

Syöpäkeskuksen on tarkoitus koostua viidestä alueellisesta syöpäkeskuksesta ja Helsingissä sijaitsevasta koordinaatiokeskuksesta. Vaikka valtakunnan tason päätökset ovat viivästyneet, alueilla on alettu töihin.

– Meillä HYKS:ssa syövän hoito ja tutkimus on organisoitu nyt aivan eri lailla. Esimerkiksi loistava rintarauhaskirurgian yksikkö siirtyi HYKS:n syöpäkeskukseen tämän vuoden alussa. Yhteistyö eri alojen kesken toimii paljon paremmin kuin viisi vuotta sitten. Samanlaista kehitystä on meneillään myös muualla Suomessa. Valmistautuminen on hyvällä mallilla.

HYKS Syöpäkeskuksen toiminta alkoi tammikuussa 2014.

Yhden luukun kautta

Miksi Kansallista syöpäkeskusta tarvitaan?

– Yksi syy on alueellinen tasavertaisuus. Suomessa ei ole riittävästi asiantuntijoita, jotta kaikkialle riittäisi samanlaista osaamista. Yhteistyöllä voimme sen sijaan saada aina parhaan tiedon käyttöön potilaan hoidossa, Helander sanoo.

Alueista ei ole tarkoitus tehdä löyhää yhteistyöverkostoa, vaan tiivis organisaatio, jonka toimintaa koordinoidaan keskitetysti. Jokainen alue valitsee omia erikoistumisalojaan. Työnjaon avulla saadaan katettua mahdollisimman hyvin myös harvinaiset syövät, erilaiset hoidot ja tutkimukset sekä esimerkiksi palliatiivinen hoito ja kuntoutus.

Helanderin mukaan erikoistuminen ei tarkoita sitä, että potilaan pitäisi liikkua hoidon perässä nykyistä enemmän. Tavoite on, että tieto liikkuu.

– Kansallisen syöpäkeskuksen kautta kaikki, niin tutkijat, lääkärit kuin potilaatkin saavat helposti yhteyden oikeisiin henkilöihin ja pääsevät käsiksi tarvitsemaansa tietoon.

Jokaisesta syöpäpotilaasta tulee tutkimuspotilas

Tutkimus ja kliininen työ on tarkoitus saada syöpäkeskuksen avulla lähemmäs toisiaan. Tutkimustieto pitää saada mahdollisimman nopeasti käyttöön. Helander arvioi, että henkilökohtaisen lääketieteen kehittyessä jokaisesta syöpäpotilaasta tulee tavallaan tutkimuspotilas.

– Syövän kohdalla on yhä enemmän niin, että tutkimus ja hoito etenevät rinta rinnan.

Syöpätutkimus vaatii myös yhä enemmän kansainvälistä yhteistyötä. Helander arvioi, että yhtenäinen syöpäkeskus helpottaa kansainvälisiin tutkimushankkeisiin pääsyä.

– Syöpäkeskuksessa toiminta on koordinoitua, eikä turhaan byrokratiaan ja oikeiden henkilöiden löytämiseen kulu liikaa aikaa.

Syöpätutkimus etenee niin nopeasti, että uusien lääkkeiden ja hoitojen käyttöönottoa pitää arvioida tämän tästä.

– Kaikki hyötyisivät, jos meillä olisi yksi kansallinen taho, joka validoisi uusia hoitoja tarpeen mukaan. Käypä hoito -suositukset ja HALO-arvioinnit syntyvät ja päivittyvät meidän tarpeisiimme liian hitaasti.

Joidenkin kalleimpien laitteiden kohdalla alueellisissa syöpäkeskuksissa on tarkoitus tehdä työnjakoa. Rahaa säästyy, jos kaikkien ei tarvitse hankkia kaikkia samoja laitteita.

Pienin askelin eteenpäin

Vaikka Kansallisen syöpäkeskuksen perustaminen odottaa yhä poliitikkojen päätöksiä, pieniä askelia sen suuntaan otetaan koko ajan. Viime vuoden lopulla STM rahoitti viisi aluekoordinaattoria valmistelemaan alueiden tiiviimpää yhteistyötä.

STM:n työryhmän arvion mukaan syöpäkeskus tarvitsisi rahoitusta vuosittain noin 10 miljoonaa euroa. Työryhmä esittää, että rahoitus tulisi valtion budjetista ensimmäisten kolmen vuoden ajan. Jatkossa rahoitus tulisi osittain alueiden kautta, osittain valtiolta ja osittain syöpäkeskuksen omana ansaintana.

– Motivaatio kentällä on kova. Ikuisena optimistina uskon, että syöpäkeskus on toiminnassa viimeistään vuonna 2018, Helander sanoo.

Kirjoittanut:
Hertta Vierula
toimittaja 

Kuva:
Nina Kaverinen

Julkaistu Lääkärilehdessä 20/15.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi