Kantasoluista parannuskeinoksi?

Kantasoluissa voi laboratorioviljelyn seurauksena ilmetä genomisia muutoksia, jotka saattavat lisätä korvattavien solujen syöpäriskiä.

FM Elisa Närvän väitöstutkimuksessa osoitetaan, että kantasoluissa voi laboratorioviljelyn seurauksena ilmetä genomisia muutoksia, jotka saattavat lisätä korvattavien solujen syöpäriskiä. Tutkimusprojektin tulokset on julkaistu kansainvälisesti arvostetussa Nature-lehdessä.

Kantasolusiirrännäisistä on kaavailtu tehokasta parannuskeinoa sairauksiin, jotka aiheutuvat solujen vahingoittumisesta tai toimimattomuudesta. Esimerkiksi selkäydinvaurio voitaisiin korjata uusilla hermosoluilla tai diabetes parantaa uusilla haiman beeta-soluilla.

Närvän tutkimuksessa käytettiin siruteknologiaa, joka mahdollistaa aikaisempaa huomattavasti tarkemman kromosomianalyysin. Tutkimuksessa todettiin kantasolujen genomiin, eli DNA:han koodattuun perintöainekseen, kerääntyvän pieniä kopiolukumuutoksia, jotka heijastuivat solujen ilmentämiin geeneihin. Närvä osoitti väitöstutkimuksessaan ihmisen alkion kantasolujen genomin muuntuvan laboratorioviljelyn seurauksena. Jatkotutkimuksessa havaittiin tapahtuvan myös geneettisiä muutoksia, jos kantasoluja indusoitiin aikuisen soluista.

Erilaistumattomia kantasoluja voidaan eristää varhaisista alkioista tai indusoida potilaskohtaisesti aikuisen omista soluista. Kantasolujen toimintaa tunnetaan kuitenkin vielä huonosti, ja kantasolujen ylläpitäminen laboratorio-olosuhteissa on haasteellista.

Kantasolujen laboratorioviljelyn matalassa happipitoisuudessa todettiin tukevan kantasolujen tyypillisiä ominaisuuksia. Matalahappinen viljely saattaa täten olla yksi ratkaisu parantaa kantasolujen käyttäytymistä laboratorio-olosuhteissa.

Väitöstutkimukseen kuuluvassa osatyössä löydettiin lisäksi uusi ihmisen kantasoluissa ilmenevä proteiini, L1TD1. Proteiinin osoitettiin olevan välttämätön varhaisten kantasolujen toiminnalle, mikä lisää perustietoa kantasolujen ainutlaatuisesta säätelystä. Tutkimus osoitti L1TD1-proteiinin ilmenevän kantasolujen kaltaisissa syöpäsoluissa (embryokarsinooma ja seminooma), joissa L1TD1:n hiljentäminen hidasti syöpäsolujen jakaantumista. L1TD1:llä onkin potentiaalia uudeksi diagnostiseksi merkkiaineeksi tai lääkekehityskohteeksi kyseisissä syövissä.

Löydökset perustuvat useiden vuosien tutkimustyöhön professori Riitta Lahesmaan ihmisen alkion kantasoluja tutkivassa työryhmässä Turun Biotekniikan keskuksessa. Tutkimukseen osallistui useita johtavia kantasoluryhmiä, mikä mahdollisti laajan aineiston käytön.

Elisa Närvän väitöskirja "Pluripotency and Genetic Stability of Human Pluripotent Stem Cells (Ihmisen pluripotenttien kantasolujen geneettinen stabiilisuus ja pluripotenssin säätely)" tarkistetaan 19.10.2012 Turun yliopistossa.

Kuva: Pixmac