Keskussairaalat ovat häviäjiä keskittämisessä

Kun leikkauksia ­keskitetään, ongelmat ­kasautuvat suppean ­päivystyksen keskussairaaloille.

Keskussairaalat ovat häviäjiä keskittämisessä Kuva 1 / 1

Myös muutamilla laajemman päivystyksen sairaaloilla, kuten Lappeenrannan ja Rovaniemen keskussairaaloilla, on nyt samoja ongelmia kuin pienemmillä sairaaloilla. Näin kertoo Mikkelin keskussairaalan kirurgian apulaisylilääkäri Niilo Hendolin. Hän teki keskussairaaloiden kirurgiylilääkäreille kyselyn, jossa sel­vitettiin keskittämisasetuksen vaikutuksia.

Hendolinin mukaan tilanne on keskussairaaloille haastava. Laajan päivystyksen sairaalat joutuvat resursoimaan päivystykseen aiempaa enemmän, ja suppean päivystyksen sairaaloiden pitää miettiä keinoja toiminnan määrän ja laadun ylläpitämiseksi.

Hendolin selvitti, miten paljon lää­käreitä osallistuu päivystysrinkeihin ja ­onko sairaaloilla ollut vaikeuksia yllä­pitää tällaista järjestelmää.

– Savonlinnan, Kokkolan ja Kemin keskussairaalat ovat päivystyksen ostopalvelujen varassa. Savonlinnan ja Mikkelin keskussairaalat aloittavat yhteistyön, ja suunnitelmissa on muun muassa yhteisen kirurgian ylilääkärin viran perustaminen.

Ortopedeja on melko vähän

Hendolinin mukaan kaikissa muissa keskussairaaloissa paitsi Savonlinnassa on jaettu kirurgian takapäivystys, johon kuuluvat pehmytosakirurgia sekä ortopedi- ja traumatologirinki. Päivystysringin pyörittämiseen tarvitaan 7–10 lääkäriä. Valtaosassa sairaaloista näihin päivystysrinkeihin osallistuu 5–10 lääkäriä.

– Ortopedeja on keskussairaaloissa ­aika niukasti. Muun muassa Vaasan keskussairaalasta on lähtenyt kaksi ortopedia. Ainakin Mikkelissä ja Joensuussa on turvauduttu ajoittain ulkopuolisiin päivystäjiin.

Hendolin lisää, että pehmytosakirurgian päivystyksien järjestäminen vastedes vaikeutuu yleiskirurgisen osaamisen vähentyessä. Käytännössä vain gastroenterologisen ja ehkä yleiskirur­gian erikoislääkärit joutuvat hoitamaan tämän päivystyksen.

Pienten sairaaloiden kirurgeille työtarjouksia

Hendolin mainitsee, että pienten keskussairaaloiden kirurgeille on tehty työtarjouksia muista sairaaloista.

– Laajan päivystyksen sairaaloihin on yritetty rekrytoida kirurgeja suppean päivystyksen sairaaloista.

Hendolinin mukaan yksi ongelma on se, että kirurgeille pitää olla myös päiväaikaan mielekästä työtä. Tällöin sairaalassa on omasta takaa päivystäjät ja moniammatillista osaamista.

Kevyempää kirurgiaa keskussairaaloihin

Kirurgiylilääkärit toivoivat, että keskussairaaloihin tulisi riittävästi kevyempää kirurgiaa, kun vaativaa syöpä- ja ortopedistä kirurgiaa keskitetään.

– Kevyempää kirurgiaa voitaisiin siirtää keskussairaaloihin yliopistosairaaloista. Keskussairaaloilla olisi tällöin myös vankempi rooli erikoistuvien koulutuksessa.

Hendolinin mukaan vastauksissa kävi ilmi, että keskussairaalat ovat netto­häviäjiä keskittämisasetuksen tultua voimaan. Kasvukeskukset yliopistosairaaloineen joutuvat rakentamaan lisää resursseja ja pienemmät paikkakunnat näivettyvät.

Ei todellisia kustannussäästöjä

Hendolin sanoo, että toimenpiteiden määrä esimerkiksi paksusuoli- ja munuaiskirurgiassa päätettiin niin suureksi, että tietyt sairaalat joutuvat lopettamaan tällaisen toiminnan.

Haapiaisen ja Virolaisen syksyn 2016 selvitystöissä esitettiin monen toimenpiteen kohdalla pienempiä toimenpidemääriä kuin 1.1.2018 voimaan tulevassa asetuksessa mainitaan. Esimerkiksi munuaissyövän kohdalla lukumäärää suurennettiin 40:stä 70:een.

– Koko sairaalaverkosto on nyt muuttumassa Suomessa. On vaara, että keskittämisasetus sekä mahdollinen valinnanvapaus erikoissairaanhoidossa romuttavat kansainvälisestikin hyvin toimivaksi arvioidun keskussairaalajärjestelmän.

Hendolin kiteyttää, että vaikka asetustekstissä puhutaan kustannussäästöistä, niitä ei todellisuudessa synny moneen vuoteen – jos milloinkaan.

Kirjoittaja:

Ulla Toikkanen

toimittaja

Kuva: Fotolia

Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 44/2017.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi