Kidutetun kohtaamiseen tarvitaan koulutusta

Kidutetun kohtaamiseen tarvitaan koulutusta Kuva 1 / 1

Potilas saa magneettikuvauksessa paniikkikohtauksen. Veri­kokeessa potilas hermostuu ja käyttäytyy väkivaltaisesti. Vastaanotolle tulee Lähi-idästä tai Somaliasta kotoisin oleva pelokas potilas, joka kertoo epämääräisistä kivuistaan. Näissä tilanteissa olisi syytä muistaa, että taustalla voi olla kidutuskokemuksia, muistuttaa Tampereen kaupungin maahanmuuttajien ­psykiatrian poliklinikan erikoislääkäri Tapio Halla.

– Usein esimerkiksi arvaamaton tai aggressiivinen käytös selitetään kulttuurieroilla, kun syy voikin olla kidutuksessa, Halla sanoo.

Suomeen saapuu tänä vuonna arviolta 15 000 turvapaikanhakijaa, joista monet tulevat kidutusta käyttävistä maista. Tampereen poliklinikka hoitaa oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita ja kiintiöpakolaisia. Heistä kolmasosalla, paikoin jopa puolella, on kidutuskokemuksia.

Potilaiden määrä on niin suuri, etteivät kidutuksen hoitoon erikoistuneet Kidutettujen kuntoutuskeskukset ja erikoispoliklinikat pysty vastaamaan hoitotarpeeseen. Valtaosa potilaista päätyy julkisen terveydenhuollon piiriin.

– Terveyspalvelut ovat aivan uudessa tilanteessa, johon ei ole tarpeeksi varauduttu, arvioi Halla.

Hoitopolut mietittävä

Maahanmuuttajataustaisten potilaiden hoito keskittyy erityisesti suurten kasvukeskusten julkiseen terveydenhuoltoon, jossa on pitkät jonot.

– Maahanmuuttajataustaisen potilaan käynti vie aikaa, koska tulkin kanssa toimiminen on hidasta. Terveyskeskuksissa pitäisi miettiä, mitä lääkäri voi jättää tekemättä, kun vastaanottoajat pitkittyvät. Se ei ole helppo yhtälö, sanoo Suomen yleislääkärit ry:n puheenjohtaja ­Arto Virtanen.

Kidutetut potilaat pitäisi tarvittaessa ohjata julkisen terveydenhuollon psykiatriseen hoitoon, joka on jo ruuhkautunut.

Virtanen painottaa, että sairaanhoitopiireissä pitäisi miettiä kidutetuille potilaille samanlaiset vakiintuneet hoitopolut kuin mitä esimerkiksi kansantaudeille on määritetty. Näin yleislääkäreillä olisi valmiina malli, miten ohjata ­potilas eteenpäin.

Koulutustarve tiedostettu

Virtanen ja Halla korostavat työpaikalla tapahtuvaa täydennyskoulutusta. Halla kiertää ympäri Suomea kouluttamassa kohtaamaan kidutetun potilaan. Myös Kidutettujen kuntoutuskeskukset järjestävät koulutuksia. Yleislääkärit ja psykiatrit kaipaisivat koulutusta nykyistä enemmän. Vasta viime aikoina koulutustarpeeseen on herätty.

– Suurissa psykiatrisen erikoissairaanhoidon yksiköissä olisi hyvä olla joku, joka on perehtynyt kidutustraumojen tutkimiseen ja hoitoon, Halla toteaa.

Suomi on allekirjoittanut kansain­välisen kidutuksen vastaisen sopimuksen, johon sisältyy myös kidutuskokemusten dokumentointi. Kidutuskokemusten pitäisi tulla esille Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa, mutta traumatisoitunut potilas ei välttämättä pysty kertomaan kokemuksistaan tilanteessa. Kidutus voi tulla esille vasta myöhemmin hoidon myötä.

Tapio Halla kehottaa tutustumaan viime syksynä suomennettuun Istanbulin pöytäkirjaan. Käsikirja neuvoo yksityiskohtaisesti, kuinka kidutus voidaan tutkia ja dokumentoida.

› Lisätietoa: Istanbulin pöytäkirja

Kirjoittaja
Minttu-Maaria Partanen
toimittaja

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 12–13/16.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi