Kirurgit haluavat aloittaa diabetesleikkaukset

Pitäisikö tyypin 2 diabetesta hoitaa leikkaamalla? Tehokas leikkaushoito sopisi myös muille kuin vaikeasti lihaville.

Kirurgit haluavat aloittaa diabetesleikkaukset Kuva 1 / 1

Lihavuuskirurgit haluavat laajentaa lihavuusleikkausten käyttöä diabetespotilaiden hoidossa. Liha­vuusleikkaus parantaa tyypin 2 diabeteksen valtaosalla potilaista, mutta leikkauksia tehdään tällä hetkellä vain vaikeasti ja sairaalloisesti lihaville.

Lihavuusleikkaukseen otetaan potilaita, joiden painoindeksi on vähintään 35. Diabeteksen hoidossa leikkauksia voitaisiin käyttää myös potilailla, joiden painoindeksi on 30–35 tai joissakin tapauksissa jopa 27, katsoo gastrokirurgi Vesa Koivukangas OYS:sta.

Tällöin voitaisiin puhua lihavuusleikkauksen sijaan diabetesleikkauksesta tai metabolisesta kirurgiasta.

Koivukankaan mukaan nykyinen tutkimusnäyttö puoltaa vahvasti kriteerien muutosta. Laajennus toisi leikkaushoidon piiriin huomattavan määrän uusia potilaita ja tarjoaisi uuden vaihtoehdon paisuvan kansantaudin hoitoon.

– Meidän pitää Suomessa alkaa keskustella siitä, mikä olisi painoindeksiraja diabetespotilailla. Jo pari vuotta sitten NICE suositteli leikkaushoitoa, jos painoindeksi on 30 ja potilaalla on uusi insuliinihoitoinen diabetes. Meillä on vielä vanhat kriteerit vuodelta 1991, Koivukangas sanoo.

Viime keväänä Yhdysvaltojen diabetesliitto ADA julkaisi useiden diabetesjärjestöjen kanssa yhteisen suosituksen, jonka mukaan lihavuusleikkaus tulisi tunnustaa yhdeksi diabeteksen standardihoidoksi ja leikkauksia voisi tehdä myös lievästi lihaville.

Ensimmäiset diabetesleikkaukset Vaasassa

Vaasan keskussairaalassa on tehty jo muutamia diabetesleikkauksia potilaille, joiden painoindeksi on ollut noin 30 eli suositeltua pienempi. Asialla on yksi Suomen lihavuuskirurgian uranuurtajista, kirurgian ylilääkäri ja professori Mikael Victorzon.

Victorzonin mukaan tulokset ovat rohkaisevia. Hän toteaa, että monissa maissa tehdään diabetesleikkauksia alle painoindeksin suositusrajojen.

– Leikkaus voi olla hyvä hoito, jos diabeteksen tasapaino on huono eikä sitä saada hallintaan muilla keinoilla. Nyt tuijotetaan liikaa painoindeksiä, joka ei ole oikein hyvä mittari.

– Kuten tutkimuksista tiedetään, leikkaus vaikuttaa sokeritasapainoon no­peasti. Mitä varhaisemmassa vaiheessa se tehdään, sen parempi remissio on. Leikkaukset pitäisi tehdä nopeammin eikä vasta kymmenen vuoden päästä, kun beetasolutuhoa on jo tapahtunut, Victorzon sanoo.

Suomessa tehdään noin 1 000 lihavuusleikkausta vuodessa, ja kolmannes potilaista on diabeetikkoja. Victorzon kertoo, että viiden vuoden seurannassa noin 80 prosenttia heistä on remissiossa.

– Tulos on hämmästyttävän hyvä. Kaikilla paino ei pysy alhaalla ja osa saa taudin uudestaan, mutta tasapaino on kuitenkin usein parempi.

Victorzonin mukaan paras näyttö leikkauksen tehosta on ruotsalaisessa SOS-tutkimuksessa. Kymmenen vuoden päästä leikkauksesta diabetes on korjaantunut 36 prosentilla potilaista.

Lihavuuden perushoidossa on puutteita

TYKS:n endokrinologian vastuualueen ylilääkäri, professori Pirjo Nuutila on tutkinut lihavuusleikkauksen vaikutuksia PET-kuvauksen avulla. Lihavuusleikkaus näyttää olevan tehokas hoito tyypin 2 diabetekseen, ja sen vaikutukset ulottuvat muun muassa aivoihin ja mielihyväjärjestelmään.

Nuutila on silti varovainen leikkaushoidon laajentamisen suhteen. Hänen mielestään ensisijaista olisi parantaa liha­vuuden hoitoa perusterveydenhuollossa, sillä kaikki eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. Esimerkiksi ravitsemusterapeuttien saatavuus on usein huono.

Taustalla on Nuutilan mukaan se, e­ttä perusterveydenhuollosta puuttuu hyvä lihavuuden hoidon ja ennaltaehkäisyn resursointi.

– Suomessa on nyt paljon lihavia tyypin 2 diabeetikkoja tai esiastetta sairastavia leikkaushoidon ulkopuolella, koska heille ei ole tarjolla lihavuuden ei-kirur­gista hoitoa avoterveydenhuollossa tai siihen ei ole ohjattu.

Nuutila painottaa diabetespotilaan laihtumisen merkitystä. Se parantaa tehokkaasti sokeritasapainoa ja insuliiniherkkyyttä. Painon nousua ehkäisevät elintapaohjauksen lisäksi diabeteslääkkeet. Tutkimusten mukaan uudehkot lääkkeet sekä laskevat painoa että vähentävät kardiovaskulaarikuolleisuutta.

Nuutila yhtyy kirurgien näkemyksiin siinä, että leikkaushoidon ehdoton painoindeksiraja ei ole perusteltu. Oleellisempaa on, mihin rasva on kertynyt. Lihavien leikkaushoidon hyödyistä on hänen mukaansa hyvä näyttö, ylipainoisten ei vielä.

Nuutila katsoo, että jos resurssien kohdentamisessa pitää priorisoida, ensim­mäiseksi pitää ajatella lihavuuden perushoitoa.

– Lihavuusleikkaus ei ole oikotie onneen. Ensin pitää turvautua muihin keinoihin. Paras hoitomuoto on se, että estetään lihavuuden paheneminen, Nuutila sanoo.

Mikä jarruttaa?

Mikael Victorzon kirjoitti Lääkärilehden pääkirjoituksessa jo vuonna 2011, että lihavuuskirurgiasta on tullut ylipainoisten tyypin 2 diabeetikkojen potentiaalinen hoitomuoto. Miksi diabetesleikkauksia ei sitten tehdä enemmän?

Vesa Koivukankaan mukaan Yhdysvaltain terveysvirasto NIH todennäköisesti odottaa vielä tutkimuksia.

– Voi olla myös kyse terveyspolitiikasta. Pelätään, että leikkaukset alkavat yleistyä paljonkin. Ihmiset ovat pidättyväisiä uusien kirurgisten hoitomuotojen suhteen.

Mikael Victorzonin uskoo, että kaikki eivät tiedä leikkauksen turvallisuudesta. Riski kuolla komplikaatioihin on pienempi kuin turvalliseksi mielletyssä sappileikkauksessa.

– Lihavuusleikkaus on edelleen stigmatisoitu ja väärinymmärretty asia. Luullaan, että se on hirveän vaarallinen ja potilaille puhutaan, ettei kannata mennä. Harmittaa välillä, kun ei tiedetä mistä on kysymys.

– Jotenkin on sellainen ajatus, että eihän lihavuutta voi leikata, sen kun vain syö vähemmän. Tutkimukset osoittavat, että laihduttaminen sinänsä ei ole vaikeaa, mutta paino ei pysy alhaalla. Se tulee takaisin ja korolla, Victorzon sanoo.

Lihavuusleikkaus

• Käytetyin menetelmä on mahalaukun ohitusleikkaus.
• Tähystysleikkaus kestää alle tunnin, ja potilas kotiutuu seuraavana päivänä.
• Yleisin komplikaatio on saumalekaasi. Vakavan komplikaation riski on 0,7 prosenttia. Kuoleman riski kuukauden kuluessa leikkauksesta on alle 0,1 prosenttia.
• Leikkauksen jälkeen potilailla voi ilmetä raudan ja B12-vitamiinin puutetta. 5–10 prosentilla esiintyy vatsakipuja.
• Suomessa tehdään noin 1 000 leikkausta vuodessa. Ruotsissa määrä on väestöön suhteutettuna kaksinkertainen.

Kuvateksti: OYS:ssa tehdään noin sata lihavuusleikkausta vuodessa. Leikkausvuorossa ovat kirurgit Sanna Meriläinen ja Vesa Koivukangas.

Kirjoittaja:
Miia Soininen
toimittaja

Kuva: Teija Soini

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi