Kun turvapaikanhakijalta menee toivo

Turvapaikanhakijoiden itsemurhia ehkäistään vastaanottokeskuksissa aktiivisesti.

Kun turvapaikanhakijalta menee toivo Kuva 1 / 1

– Itsemurhayritysten suurehko määrä yllätti.

Näin kertoo Päivi Hieta, joka työskentelee Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikössä ylitarkastajana. Hän on osa yksikön terveystiimiä, joka perustettiin syksyllä 2015 sen jälkeen, kun Suomeen oli tullut yli 30 000 turvapaikanhakijaa. Koulutukseltaan Hieta on erikoissairaanhoitaja, psykoterapeutti ja terveystieteen maisteri.

Vastaanottoyksikkö ohjaa, kouluttaa ja valvoo vastaanottokeskusten toimintaa.

– Toisaalta, kun itsemurhien määrän suhteuttaa koko hakijamäärään, ei esiintyvyys onneksi ole kovin suurta.

Viiltelyä on jonkin verran

Itsemurhien ehkäisemiseksi Maahanmuuttovirastossa on laadittu ohjeistus vastaanottokeskuksille. Olennaista on, että henkilökunta tunnistaa riskin.

– Suurimmalla osalla henkilökunnasta on sosiaali- tai terveydenhuollon koulutus. Me olemme järjestäneet esimerkiksi psykologisen ensiavun koulutusta.

Ensinnäkin jonkun täytyy huomata, että turvapaikanhakijalla menee huonosti. Toiseksi asia pitää pystyä ottamaan puheeksi. Lisäksi tilanteeseen on osattava puuttua.

– Tärkeintä on, ettei ihmisiä jätetä hoitamatta.

Yksi huolestuttava merkki on viiltely, jota Hieta kertoo tapahtuvan jonkin verran.

Itsemurhien ehkäisyyn paneutuminen vaikuttaa tehonneen. Hiedan tietojen mukaan tänä vuonna vastaanottokeskuksissa ei ole tapahtunut yhtään ­itsemurhaa.

Tilastollisia ja odottamattomia ongelmia

Hieta muistuttaa, että tietty määrä mielenterveysongelmia on tilastollisesti odotettavissa myös turvapaikanhakijoilla.

– Tietyllä osalla väestöä on esimerkiksi skitsofrenia. Tällaisiin sairauksiin voi siinä mielessä varautua. Lisäksi osalla on taustallaan vaikeita kokemuksia. Myös epävarmat tulevaisuudennäkymät aiheuttavat oman painolastinsa.

Moni turvapaikanhakija on tällä hetkellä yksityismajoituksessa, osin siksi, että useita vastaanottokeskuksia on lakkautettu. Moni asuu mieluummin kodinomaisesti tuttujen luona, mutta terveydenhuollon kannalta tämä voi olla haasteellista. Laitosmuotoisissa vastaanottokeskuksissa henkilökunta seuraa, miten asukkaat voivat ja voi huomata huolestuttavat merkit jo varhain. Yksityismajoituksesta olevien pitää varata erikseen aika hoitajan vastaanotolle. ­Tämä on samanlaista kuin asioiminen vaikkapa terveysasemalla.

Vaikeissa tilanteissa turvapaikanhakija voidaan lähettää Suomen Punaisen Ristin ylläpitämään 20-paikkaiseen tehostetun tuen yksikköön (TEVA) Lahden Hennalaan.

– TEVA:ssa autetaan turvapaikanhakijoita, joilla on vakavia päihde- tai mielenterveydenongelmia. Heidän kohdallaan sairaalahoidon kriteerit eivät ole täyttyneet, mutta tavallisen vastaanottokeskuksen antama tuki ei ole riittävää.

Osa on kokenut kidutusta

Turvapaikanhakijoilla on ollut enemmän kidutuskokemuksia kuin Hieta oli odottanut. Kidutettujen hoitamiseen ei Suomessa ole valmista palveluverkostoa.

– On verrattain vähän tutkimustietoa siitä, millaista apua ja hoitoa kidutetut tarvitsevat.

Apua antaa esimerkiksi Diakonissalaitoksen ylläpitämä kidutettujen kuntoutuskeskus.

Turvapaikanhakijamäärän kasvun jälkeen terveyspalvelujen saamisessa oli alkuun hankaluuksia. Monella alueella asia oli uusi. Kunnista ja sairaanhoitopiireistä soiteltiin ja kyseltiin maksajien perään.

Vähitellen tilanne on rauhoittunut ja palvelujen saanti parantunut. Ongelmiakin yhä on. Esimerkiksi neuvolapalvelut kuuluvat kaikille lapsille ja odottaville äideille, mutta käytännössä he eivät niitä aina saa.

Mielenterveyspalveluissa akuutin avun saatavuus on parantunut.

– Akuuttihoito itsemurhayrityksen jälkeen toimii, mutta muuta jatkohoitoa kuin lääkitystä turvapaikanhakijan on usein vaikea saada. ●

Oulussa ohjeistus on muokattu omaan käyttöön

Oulun vastaanottokeskuksessa on kevään aikana tehty oma ohjeistus turvapaikan­hakijoiden itsemurhien ehkäisemiseksi. Maahanmuuttoviraston ohjeistus on siinä muokattu vastaamaan paikallisia oloja.

– On tärkeää, että koko henkilökunta tietää, miten täällä saa esimerkiksi yhteyden psykiatriseen ensiapuun, kertoo kriisi- ja perhetyöntekijä Kaisa Kantola Oulun vastaan­ottokeskuksesta.

Kantola arvioi, että henkilökunnan on helppo sitoutua ohjeistukseen, joka lähtee konkreettisista käytännön asioista ja joka on yhdessä pohdittu ja laadittu.

Oulun vastaanottokeskus on laitos, jossa henkilökunta tuntee asukkaat. Niinpä kriisi usein havaitaan esimerkiksi käytöksen muuttuessa. Henkilö saattaa itsekin tulla puhumaan tai joku muu vinkkaa avun­tarpeesta.

– Tärkeintä on, että tilanteeseen puututaan viipymättä. Ihan ensin viemme henkilön rauhalliseen paikkaan ja asiasta aletaan keskustella, Kantola kertoo.

Henkilökunnalla on traumatyön perus­koulutus ja mielenterveyden ensiapukoulutus. Psykiatrista klinikkaa on mahdollista konsultoida. Turvapaikanhakijoille kerrotaan, että apua on saatavilla tarvittaessa mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Vastaanottokeskus on etsinyt psykiatria, joka voisi käydä toisinaan, mutta sellaista ei ole löytynyt.

– Meillä on kuitenkin hyvä yleislääkäri käytettävissämme.

Kaisa Kantolan tehtävä vastaanotto­keskuksessa on tukea yksilöitä ja perheitä arjessa ja ehkäistä pahimpia kriisejä ennalta. Osaltaan samaa tekevät toki muutkin ammatti­ryhmät.

– Asukkaat elävät epävarmuudessa. Pyrin vakauttamaan tilanteen, tarjoan keskustelu­apua ja psykoedukaatiota.

Hertta Vierula

Lehtikuva/Roni Rekonen. Turvapaikanhakijoita vantaalaisen vastaanottokeskuksen ruokalassa syyskuussa 2016.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi