Kuntoutuksen hyödyistä ja haitoista on Suomen Lääkärilehdessä taitettu peistä melko tiuhaan. Niin tekivät australialaiset kollegatkin ja nyt nilkkamurtuman jälkihoidosta.
EXACT-tutkimuksessa seitsemän sairaalan nilkkamurtumapotilaat satunnaistettiin kipsihoidon jälkeen joko tarkasti seurattuun, kontrolloituun kuntoutusohjelmaan tai vertailuryhmään, jossa annettiin pelkkä ohjeistus mobilisaatiosta. Yhteensä 214 potilasta osallistui (106/108) ja heitä seurattiin 6 kuukautta. Molemmissa ryhmissä noin puolet nilkkamurtumista leikattiin. Päätemuuttujana oli nilkan liikkuvuus ja elämänlaatu hoidon jälkeen.
Molemmissa ryhmissä hoidonjälkeiset muuttujat olivat samanlaisia, eli aktiivinen kontrolloitu fysioterapia ei parantanut potilaan toipumista. Tulos pysyi samana, kun murtuman vaikeusaste, ikä ja sukupuoli vakioitiin.
Tulos vastaa aika hyvin suomalaista hoitokäytäntöä: tervejärkinen aikuinen osaa itse kipsauksen jälkeen kuntouttaa ja mobilisoida raajan saatuaan hyvät ohjeet. Vain poikkeustapauksessa tarvitaan fysioterapeutin valvontaa.
Lue myös:
Väitös: Nilkkamurtuman leikkaushoidon komplikaatioita voidaan vähentää
Kun akillesjänne repeää
Lähde:
Moseley A ym. Rehabilitation after immobilization for ankle fracture. The EXACT randomized clinical trial.
JAMA 2015;314:1376–85.
Kirjoittanut:
Hannu Paajanen
gastrokirugian professori
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 44/15.
