Lääkärin käsi paketissa

Tutustuin afrikkalaiseen terveydenhuoltoon kun satutin etukäpäläni reippailuonnettomuudessa, kertoo humanitaarisessa järjestössä työskentelevä lääkäri Terhi Heinäsmäki.

Tutustuin afrikkalaiseen terveydenhuoltoon kun satutin etukäpäläni reippailuonnettomuudessa. Haveri sattui työmatkalla Etiopiassa. Kokouspaikan viereinen kukkula, kauniit maisemat, irtosoraa, liukaspohjaiset kävelykengät, loppu tiedetään. Jos olisin kiltisti istunut kokoussalissa ei olisi tätäkään sattunut, mutisi virkamiesminä. Mutta rinteiden kapuaminen 2 400 m korkeudessa kävi sekä kuntotestistä että elämyksestä. Etiopian ilma oli kuin Suomessa, kirpeää ja raikasta. Koti-ikävä iski sydämeen melkein yhtä kovaa kuin tanner ranteeseen.

Sain ensiavuksi jäätä, ja kokouskin käytiin loppuun normaalisti särkylääkkeen voimin. Kannan ammattini mukaisesti aina mukanani lääkearsenaalia ensiapua varten, itseni ja muiden. Kuinkahan monet vatsanväänteet, kolotukset ja unettomuudet olen vuosien aikana hoitanut pikakonsultaationa vyötärölaukkuni syövereistä.

Ranne oli turvoksissa ja kipeä. Epäilin sen murtuneen, kuvaus olisi siis tarpeen. Ennen sitä oli kuitenkin matkustettava takaisin kotiin Nairobiin, eihän raaja sentään irtipoikki ollut. Nyt on tullut kokeiltua miten lentoselvitys tapahtuu yhdellä kädellä: ihan hyvin. Lainaamani metallia sisältävän rannetuen ihmettelyssä meni kyllä tovi turvatarkastuksessa. Tuli mieleen yksijalkaisen tuttavan tarinat matkustelusta. Selityksiin kyllästyneenä hän latasi aina läpivalaisuhihnalle kaiken epäilyttävän: läppäri, kosmetiikka, vasen jalkaproteesi…

Nairobissa on tarjolla leegio terveydenhuoltopalveluja, kehittyvän maan tapaan maineellisesti parhaimmat ovat yksityisiä. Valitsin lasaretiksi läheisen Nairobi Hospitalin, jota pidetään Itä-Afrikan korkeatasoisimpiin kuuluvana yksityisenä keskussairaalana. Pienempi klinikkakin olisi riittänyt, mutta tuskin minua olisi ulkomaalaisena julkiselle puolelle hyväksytty.

Yksityinen tai ei, sairaalassa jonotetaan aina. Tämän tietäen lähdin liikkeelle aikaisin lauantaiaamuna eikä jonoja ollutkaan kuin nimeksi. Sairaalan ovella oli jälleen kerran läpivalaisu- ja laukkujentonkimispiste, tämä on tapana terrori-iskujen ehkäisemiseksi kaikissa julkisissa rakennuksissa Keniassa. Sen jälkeen avautuikin sairaalan maailma, tuttuakin tutumpi.

Kirjaudutaan sisään. Harjoittelija naputtaa tietojani sisään vapisevin sormin valvojan tarkkailevien silmien alla. Nuoret hoitajattaret tulevat hakemaan lomakkeita päällisin puolin asiallisina, mutta rivien välinen kiherrys kavaltaa että kirjaamon pojat tunnetaan sosiaalisestikin. Minut ohjataan seuraavalle luukulle. En saa selvää swahiliaksettisesta englannista ja erehdyn luulemaan, että virkailija kysyy vointiani. Turha luulo, kysymys kuuluu: käteisellä vai kortilla. Täälläkin maksetaan ensin, vointia kuulostellaan vasta sen jälkeen.

Pitkästyneen oloinen hoitaja mittaa verenpaineeni. Hoitokammarissa roikkuu viimeksi suomalaisessa aluesairaalassa näkemäni huoneentaulu, jossa kuvataan työviikon edistymistä Ressun masennusakselilla. Stressaantuneen oloinen päivystänyt lääkäri käy ovella kysymässä puuttuvia labratuloksia. Hoitaja kohauttaa toista olkaansa ja silmää merkitsevästi Laboratorion kylttiä. Tulkkausta ei tarvita: Minä En Tiedä Enkä Välitä Etsi Itse.

Odotushuoneessa istuu harvakseltaan rauhallista väkeä ja pian minut kutsutaankin sisään saamallani jonotusnumerolla. Geneerisessä poliklinikkahuonekkeessa rannettani tutkii Dr Mohammed, joka on ystävällinen ja tuttuun tapaan hieman poissaoleva ohjaillessaan tietokoneen ruutua, johon pian ilmaantuu ranteeni röntgenkuva.

Ei murtumaa, särkylääkegeelin kanssa käsi paketissa kotiin. Maksan erikseen lääkäristä, röntgenkuvasta ja lääkkeestä. Kokonaismaksu on 60 euroa. Melko pieni sijoitus, mutta oli vaivakin vähäinen. Mitenköhän sairaalassa laskutettaisiin osastopaikasta, tabletti kerrallaan? Kun poistumme sairaalasta, aseistettu vartija hymyilee aurinkoisesti ja toivottaa tervettä päivää. Se ei maksa mitään.

Terhi Heinäsmäki
Humanitaarisessa järjestössä työskentelevä lääkäri Terhi Heinäsmäki kommentoi maailman terveydentilaa Nairobista käsin.

Lue myös nämä Terhi Heinäsmäen kirjoitukset:
Hargeisa Avenue
Heidän ebolansa, meidän pelkomme
Puolen tunnin balladi molemminpuolisesta turhautumisesta