Leikki on tärkeää lapselle myös ääriolosuhteissa – Uusi narratiivinen altistusterapia on kehitetty monimutkaisten traumojen hoitoon

"Pakolaisia vastaanottavien maiden pitäisi mahdollistaa koko perheen pääsy terapiaan."

ADOBE/AOP

Rutiinien säilyttäminen ja leikin salliminen on tärkeää lapsille pommisuojissakin. Tätä mieltä on Ukrainan sotaa Puolaan paennut psykiatriaan erikoistunut professori Olga Osokina . Hän puhui etäyhteyden kautta Turussa järjestetyssä Mental Health Effects of War on Children -seminaarissa tiistaina. Seminaarissa käsiteltiin sodan, sodan uhan ja pakolaisuuden vaikutuksia lasten ja nuorten mielenterveyteen.

– Sotatilan aikanakin on tärkeää, että lapset saavat leikkiä. Jos omia leluja ei enää ole, he voivat keksiä leikkikaluja esimerkiksi tikuista, kivistä ja papereista. Jos ei niitäkään ole saatavilla, voi lapsille kertoa tarinoita ja laulaa heidän kanssaan, kertoo Osokina.

Osokina on työskennellyt professorina Kyivin ja Donetskin yliopistoiden lääketieteellisissä tiedekunnissa, mutta joutui sodan vuoksi pakenemaan maasta. Seminaariin hän osallistui Varsovasta, jossa hän auttaa sotaa pakenevia ihmisiä sekä kasvotusten että etäyhteyksien avulla.

Osokinan mielestä on tärkeää, että sodasta kerrotaan lapselle rehellisesti, mutta samalla luodaan uskoa tulevaan. On hyvä unelmoida asioista, joita voi tehdä kotona sitten kun sota on ohi.

Lasten sotatraumoista valmistumassa tutkimus

Asettuminen uuteen maahan pakolaisena ei ole helppoa. Monille se aiheuttaa posttraumaattisia stressihäiriöitä ja masennusta. Turun yliopiston tutkimusryhmä on ollut mukana lasten ja nuorten sotatraumoihin liittyvässä tutkimuksessa Ukrainan sota-alueilla 2016–2017. Tutkimuksessa oli mukana 3000 lasta Donetskin alueelta ja muualta Ukrainasta.

– Tutkimustulosten perusteella posttraumaattinen oireyhtymä oli viisi kertaa yleisempi lapsilla ja nuorilla, jotka asuivat sotatila-alueella kuin muualla asuvilla. Myös heidän ahdistus- ja masennusoireensa olivat moninkertaisia verrattuna muualla asuviin, kertoo lastenpsykiatrian professori Andre Sourander Turun yliopistosta.

Tutkimuksen tarkemmat tulokset julkaistaan vielä tämän vuoden aikana.

Psykiatrian tohtori Matthew Hodes on perehtynyt pakolaisten ja maahanmuuttajien mielenterveysasioihin. Hän puhui tilaisuudessa etäyhteyden kautta Lontoosta.

– Pakolaisena maahan tulleet kohtaavat paljon ongelmia: perheiden yhdistäminen, työn saaminen, kielen oppiminen, rasismi. Ongelmista voi tulla pitkäaikaisia, jos niihin ei puututa varhain. Koulujen rooli on ensiarvoisen tärkeää, jotta lasten ongelmat tunnistetaan, ja niihin osataan hakea apua.

Hodesin mukaan osalle pakolasista voi viedä aikaa, ennen kun he pystyvät katsomaan menneisyyteen. Hänen mielestään kohdemaissa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että terapiaa saa koko perhe. Hän kannustaa myös positiiviseen suhtautumiseen pakolaisuutta kohtaan.

– Meidän pitäisi miettiä, mitä kaikkea pakolaiset voivat tuoda yhteiskunnalle.

Yksi keino auttaa Ukrainan sotaa paenneita

Suomessa on otettu käyttöön uusi menetelmä useita traumatapahtumia sisältävän trauman hoitoon. Saksassa kehitetty narratiivinen altistusterapia on kymmenen käyntikerran lyhytinterventio, joka perustuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Tapaamisten aikana asiakas luo terapeutin kanssa oman elämäkerran, johon liittyvät sekä traumat että positiiviset tapahtumat. Jokaiselle tapahtumalle varataan yksi kerta.

– Terapiamuodossa hyödynnetään tarinallisuutta. Siinä altistetaan ikävillekin tapahtumille, mikä on tyypillistä kognitiivisen käyttäytymisterapian hoidoille, kertoo erikoistutkija Kirsi Peltonen Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta. Hän oli yksi seminaarin puhujista.

Narratiivinen altistusterapia on jo käytössä Suomessa, ja terveydenhuollon henkilökuntaa koulutetaan siihen. Terapiamuoto on myös mukana Käypä hoito -suosituksissa. Peltosen mukaan se on yksi vaihtoehto auttaa Ukrainan sotaa paenneita.

– Menetelmä ei sovellu akuuttiin kriisiin, mutta sitä voi käyttää myöhemmässä oireilussa. Hyvä aika aloittaa terapia on aikaisintaan pari kuukautta traumaattisten tapahtumien jälkeen, kun peruselämä uudessa maassa on saatu järjestymään.

Peltosen mukaan terapiaa kehitetään, ja se on tarkoitus saada osaksi erikoissairaanhoitoa, jossa se olisi vaihtoehto muiden terapiamuotojen joukossa.

– Narratiivinen altistusterapia poikkeaa muista siinä, että se on kehitetty erityisesti monimutkaisten traumojen hoitoon. Sen kehittäminen on lähtenyt liikkeelle kriisialueilta, joissa ihminen on kokenut useita traumaattisia tapahtumia. Tutkimusten perusteella terapiamuoto on osoittautunut tehokkaaksi.

Peltosen mukaan kymmenen kerran lyhytinterventio ei kuitenkaan riitä kaikille, vaan osa sotaa paenneista tarvitsee pidempiaikaista terapiaa.

Turussa pidetyn seminaarin järjestäjänä oli hyvinvointiyhteiskunnan tutkimuskeskus Invest, joka toimii Turun yliopiston lääketieteen ja yhteiskuntatieteiden tiedekuntien alaisuudessa sekä THL:n hyvinvointivaltion tutkimus- ja uudistusyksikössä.

Ulla Ora

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?