Masentuneisuus yhteydessä hengenahdistuksen vaikeuteen hengityksen vajaatoimintaa sairastavilla 

Kokonaisvaltaisella oirekartoituksella v oitaisiin havaita paremmin pitkäaikaista hengityksen vajaatoimintaa sairastavien oireita.

ADOBE/AOP

Edenneissä keuhkosairauksissa hengenahdistus on yleinen osa taudinkuvaa, ja potilaat ovat usein myös masentuneita. Toisaalta potilailla on moninaisia oireita perussairauksien vuoksi.

— Masennusoireilu oli yhteydessä vaikeampaan hengenahdistukseen ja muuhun oirekuormaan pitkäaikaista hengityksen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, kertoo Tampereen yliopistossa väittelevä LL Heidi Rantala tiedotteessa.  

Kokonaisvaltaisella oirekartoituksella voitaisiin havaita paremmin pitkäaikaista hengityksen vajaatoimintaa sairastavien oireita. Kiinnittämällä huomiota huonon ennusteen merkkeihin olisi mahdollista paremmin ohjata näitä potilaita riittävän ajoissa palliatiivisen hoidon piiriin. 

Rantala tutki pitkäaikaista hengityksen vajaatoimintaa sairastavien oireita ja hengenahdistuksen ja masennuksen yhteyttä muuhun oirehdintaan. Hän selvitti lisäksi niiden potilaiden ennustetta ja ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä, joille oli aloitettu happihoito tai kaksoispaineventilaatiohoito Taysin keuhkoklinikassa 2012–2015.  

Useita taustasairauksia

Pitkäaikaista hengityksen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla on usein monia taustasairauksia vaihtelevine ennusteineen. Osalla heistä hengityslaitehoito on osa sairauden hoitoa jo taudin alkuvaiheessa. 

Useissa sairauksissa, kuten joissain hermo-lihassairauksissa, kaksoispaineventilaatiohoidon on todettu jopa parantavan ennustetta, mutta osalle laitehoito otetaan käyttöön oirehoitona vasta, kun sairaus on edennyt pitkälle. Näin on myös niillä potilailla, jotka tarvitsevat pitkäaikaista happihoitoa.

Vaihtelevien taudinkuvien ja ennusteiden vuoksi onkin vaikeaa ennustaa, kenellä on riski menehtyä seuraavana vuotena laitehoidon aloituksesta ja siten tarve elämän loppuvaiheen suunnitteluun.

Pitkäaikaista happihoitoa saavien potilaiden ennuste oli huonompi kuin pitkäaikaista kaksoispaineventilaatiohoitoa saavien. Huonon ennusteen merkki oli myös ulkopuolisen avun tarvitseminen päivittäisissä toimissa, kuten pukeutumisessa ja peseytymisessä. 

Keuhkofibroosista johtuva pitkäaikaisen happihoidon tarve oli yhteydessä huonompaan ennusteeseen, sillä keuhkofibroosipotilaat menehtyivät vain vajaan vuoden kuluessa happihoidon aloituksesta.

LL Heidi Rantalan väitöskirja Symptoms and Survival in Patients with Chronic Respiratory Insufficiency tarkastetaan Tampereen yliopistossa 25. maaliskuuta.

Ulla Toikkanen

Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.