Nallesairaalasta oppia lapsen kohtaamiseen

Nallesairaala antaa lääketieteen opiskelijoille valmiuksia leikki-ikäisten kohtaamiseen.

Nallesairaalasta oppia lapsen kohtaamiseen Kuva 1 / 1

Alun perin opiskelijajärjestö FiMSIC:n (Finnish Medical Students’ International Committee) Suomeen tuomassa konseptissa lääketieteen opiskelijat harjoittelevat vuorovaikutustaitoja ja lasten kohtaamista toimimalla Nallesairaalan lääkäreinä. 3–6-vuotiaat lapset toimivat lelunsa vanhempina ja tuovat lelunsa Nallesairaalan vastaanotolle, ja opiskelijat ja lapset tutkivat ja hoitavat lelun kuntoon yhdessä.

Tampereen yliopistossa Nallesairaala liitettiin osaksi ensimmäisen vuoden lääketieteen opintoja syksyllä 2013. Se on ensimmäisiä vuorovaikutustilanteita, joissa opiskelijat pääsevät harjoittelemaan toimimista lääkärin roolissa. Nallesairaala toteutetaan lähialueen päiväkodeissa ja siihen kuuluu päiväkotivierailun lisäksi aiheeseen valmistava luentosarja ja vierailun jälkeinen purkukeskustelu pienryhmissä.

Lokakuussa 2014 järjestettyyn Nallesairaalaan osallistui 98 lääketieteen opiskelijaa (99 %) ja noin 1 700 lasta 31 tamperelaisesta päivä­kodista. Tietoa kokemuksesta kerättiin opiskelijoille lähetetyllä sähköisellä kyselyllä (vastausprosentti 49 %) ja purkukeskusteluissa (100 %). Myös päivä­kotien henkilökunnalle lähetettiin sähköinen kysely (77 % päiväkodeista vastasi).

Tärkeää oppia lasten kohtaamisesta

Vain viidesosalla opiskelijoista oli ennestään runsaasti kokemusta leikki-ikäisten lasten kanssa toimimisesta. Kaikki opiskelijat pitivät Nallesairaalaa hyödyllisenä ja hyvänä tapana harjoitella lasten kohtaamista, vaikkakin jotkut kokivat sen liian lyhytkestoiseksi syvempään oppimiseen. Vastaavien hankkeiden on aiemmissa tutkimuksissa havaittu parantaneen opiskelijoiden itseluottamusta ja tietämystä lapsista.

Erityisen palkitsevia olivat tilanteet, joissa opiskelija koki onnistuneensa voittamaan lapsen luottamuksen.

Itselle suurin ilo oli se, kun sai pelokkaan tapauksen hieman hihittelemään.

Opiskelijoilla oli mahdollisuus kohdata useita lapsia, mikä auttoi heitä hahmottamaan lasten yksilöllisiä temperamenttieroja ja kehitysvaiheita. Se myös antoi mahdollisuuden harjoitella vuorovaikutusta toistetusti valmiin mallin pohjalta. Opiskelijat havaitsivat, että lapset ovat yksilöitä eikä sama toimintamalli toimi kaikkien kanssa.

Tärkeimpänä oppimanani asiana pidän sitä, kuinka suhteuttaa oma toimintansa lapsen ikään. … huomasin, että eri-ikäiset lapset saa innostumaan eri tavalla ja tilanteisiin on kyettävä sopeutumaan.

Nallesairaalaa ajatellen 3–6-vuotiaat lapset ovat otollisessa kehitysvaiheessa. He suuntautuvat toiminnassaan yhteisleikkiin ja nauttivat rooli- ja mielikuvitusleikeistä. Myös omatoimisuustaidot, keskittymiskyky ja kielelliset taidot ovat leikki-ikäisellä riittäviä vastaanottotilanteessa toimimiseen. Lapsen kasvaessa ja vuorovaikutustaitojen kehittyessä kommunikaatio vastaanotolla helpottuu, ja kouluikäisen kanssa se alkaa muistuttaa vuorovaikutusta aikuisten kanssa.

Mitä enemmän lasten kanssa viettää aikaa, sen helpompi on toimia lääkärin asemassa, kun vastaanotolla on lapsi.

Kaikkien tutkimukseen vastanneiden päiväkotien henkilökunta piti lasten ja opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta toimivana. Heidän mielestään opiskelijat ottivat lapset yksilöllisesti huomioon ja kaikille riitti aikaa.

”… opiskelija otti hienosti jokaisen lapsen huomioon yksilönä ja puhui lapsille kauniisti. Ja vaikka osaa lapsista jännitti kovasti, niin opiskelija sai hienosti lapset rentoutumaan ja kertomaan oman nallensa ’vaivasta’.

Vuorovaikutusopetusta jo varhain

Hyvät vuorovaikutustaidot ovat lääkärin tärkeimpiä ominaisuuksia kouluikäisten lasten ja aikuisten mielestä, ja niiden harjoitteleminen lääkärikoulutuksen aikana on tärkeää. Suurin osa vuorovaikutusopetukseen liittyvistä tutkimuksista on keskittynyt aikuispotilaisiin, vaikka lasten kohtaamisella on omat erityispiirteensä. Lapsipotilaiden kohtaaminen on vaativaa lasten yksilöllisten kehitystasojen vuoksi ja siksi, että läsnä on yleensä lapsen vanhempi. Lapsi tulisi myös ottaa vuorovaikutuksessa huomioon niin aktiivisesti kuin hän kulloinkin haluaa.

Opintojen alkuvaiheessa aitojen ihmiskontaktien on todettu lisäävän opiskelijoiden tyytyväisyyttä ja motivaatiota, konkretisoivan teoriassa opittuja asioita ja edistävän opiskelijoiden ammatillisen roolin muodostumista. Nallesairaala voidaan toteuttaa jo opintojen prekliinisessä vaiheessa. Kliinisessä vaiheessa opiskelijat voivat näin ollen keskittyä kliinisten taitojen omaksumiseen, kun lasten kanssa toimiminen ei ole täysin uutta. Varhaisten kokemusten, kuten Nallesairaalan, avulla voidaan pienentää jyrkkää eroa prekliinisen ja kliinisen vaiheen opiskelujen välillä.

Vuorovaikutuksella leikki-ikäisten lasten kanssa on omat erityispiirteensä, ja opiskelijoilla vain vähän kokemusta tämänikäisten lasten kanssa toimimisesta. Nallesairaala tarjoaa mahdollisuuden vuorovaikutustaitojen harjoittelemiseen, ja sitä tai vastaavia leikinomaisia harjoitteita tulisi hyödyntää vuorovaikutuksen opetuksessa.

Kiitämme Nallesairaalaan osallistuneita lapsia, opiskelijoita ja päiväkotien henkilökuntaa. Kiitos myös FiMSIC:lle Nallesairaalaa koskevista tiedoista ja Lastenklinikan tuki ry:lle Nalle­sairaalan toteuttamiseen saamastamme tuesta.

Hanna Moisio

LK

Tampereen yliopisto, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta

Paula Heikkilä

TtM, tutkimus- ja opetuskoordinaattori

TAYS, lastentautien vastuualue ja Tampereen yliopisto, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta

Kirsi Kakko

LL, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, kliininen opettaja

TAYS, lastenpsykiatrian vastuualue ja Tampereen yliopisto, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta

Marja Rantanen

KM, VEO, lastentarhanopettaja

TAYS, lastentautien vastuualue

Kati Hakkarainen

professori, koulutusjohtaja

Tampereen yliopisto, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta

Nina Hutri-Kähönen

lastentautiopin dosentti, toiminnanjohtaja

Taitokeskus, Tampereen yliopisto, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta, TAYS, lastentautien vastuualue

Kuva: Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi