Onko naisen sydäninfarktin ennuste huonompi?

Sydäninfarktiin viittaavien oireiden nopea tunnistaminen ja hoitoon hakeutuminen on avainasemassa sukupuolesta riippumatta.

Ainakin parin vuosikymmenen ajan on kiistelty siitä, miksi naisten sydäninfarktin ennuste on huonompi kuin miehillä. Uusi laaja meta-analyysi nykyaikaisen sydäninfarktin hoidon ajalta osoittaa, että valtaosa naisten suuremmasta kuolemanvaarasta ei aiheudu suoraan naissukupuolesta, vaan siitä, että naisilla on enemmän taudin ennustetta huonontavia piirteitä.

Meta-analyysiin kerättiin tiedot 35 tutkimuksesta, joissa arvioitiin yhteensä lähes 60 000 pallolaajennuksella hoidetun ST-nousuinfarktipotilaan ennustetta. Naisia aineistossa oli vajaa kolmannes, ja naisten kuolleisuus oli selvästi suurempi kuin miehillä sairaalavaiheessa (7,5 vs. 3,9 %) sekä vuoden kohdalla (8,8 vs. 5,5 %). Toisaalta naiset olivat selvästi vanhempia kuin miehet ja he sairastivat useammin diabetesta ja verenpainetautia, kun taas miehet tupakoivat naisia useammin. Senkin jälkeen kun taustatekijöiden erilaisuus otettiin huomioon monimutkaisilla tilastollisilla menetelmillä, naisille jäi sairaalavaiheeseen lähes 50 %:n ylikuolleisuus, mutta vuoden kohdalla ei pieni sukupuoliero ollut enää tilastollisesti merkitsevä.

Tämäkään analyysi ei tuo lopullista selvyyttä sukupuolieron suuruuteen, saatikka sen syihin. Pitkä hoitoviive on ehkä tärkein ja helpoimmin korjattava ennusteeseen vaikuttava tekijä. Sydäninfarktiin viittaavien oireiden nopea tunnistaminen ja hoitoon hakeutuminen on tässä avainasemassa sukupuolesta riippumatta. Sukupuolieroa tasoittavana tekijänä miesten sairaalavaihetta edeltävä kuolleisuus on puolestaan merkittävästi suurempi kuin naisilla.

Lähde:
Pancholy SB, Shantha GPS. Patel T, Cheskin LJ. Sex differences in short-term and long-term all-cause mortality among patients with ST-segment elevation myocardial infarction treated by primary percutaneous intervention. JAMA 2014 (julkaistu verkossa 29.9.2014).

Kirjoittaja
Juhani Airaksinen
professori

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 1–2/2015.