Osteoporoosin hoitoon uusia ohjeita

Osteoporoosin uudet Käypä hoito -suositukset on julkaistu. Suosituksella pyritään parantamaan osteoporoosin diagnostiikkaa ja luomaan yhtenäinen käytäntö ehkäisylle ja hoidolle.

Osteoporoosin tuoreessa Käypä hoito -suosituksessa korostetaan murtumapotilaiden tunnistamisen, tutkimisen ja hoitoon ohjauksen merkitystä. Myös ensimmäisen murtuman ehkäisy nähdään tärkeäksi.

Ohjeissa muistutetaan, että osteoporoosin ehkäisyssä ja omahoidossa on tärkeää turvata kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti ja pitää huolta oikeista liikuntatottumuksista lapsesta alkaen.

Suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, dosentti Leo Niskanen kertoo, että Käypä hoito-suosituksen päivittäminen oli pitkä ja laaja prosessi. Hänen mukaansa osteoporoosin diagnostiikka on vaikeampaa kuin monen muun sairauden.

– Kun on nähnyt vaikea-asteista osteoporoosia sairastavan ihmisen, ei ole epäilystäkään, etteikö kyse olisi vakavasta sairaudesta. Osteoporoosin aiheuttamat luunmurtumat johtavat toimintakyvyn laskuun, elämänlaadun huononemiseen ja vakavimmillaan pysyvään laitoshoitoon sekä ennenaikaiseen kuolleisuuteen. Siksi osteoporoosia ja luun heikentymisestä johtuvia luunmurtumia tulee ehkäistä ennalta, hän sanoo.

Terveydenhuolto vastuussa

Niskanen huomauttaa, että pienienergisen vamman (liukastuminen, kaatuminen, korkeintaan metrin korkeudelta putoaminen) aiheuttaman murtuman kokeneen potilaan osteoporoositutkimukset tulee käynnistää jo ensimmäisen murtumakontrollin yhteydessä. Nikamamurtumapotilaan tunnistamiseen pitäisi kiinnittää lisäksi erityishuomio. Tämä on hänen mukaansa haaste terveydenhoitojärjestelmälle.

LT, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Anna-Mari Koski on asiasta samaa mieltä. Hän mukaansa terveydenhuolto tarvitsee henkilöitä, jotka poimisivat osteoporoosille alttiita potilaita jatkotutkimuksiin ja kannustaisivat osteoporoosia sairastavia pitämään huolta itsestään.

– Mielestäni olisi erittäin suositeltavaa, että kaikissa murtumia hoitavissa yksiköissä olisi oma osteoporoosihoitaja. Tällaisia hoitajia on Suomessa tällä hetkellä vain kymmenkunta, eli aivan liian vähän.

Kosken mukaan Suomessa arvioidaan tapahtuvan vuosittain 30 000–40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luun haurastuminen.

– Osteoporoottisen luunmurtuman saaneilla on muuhun väestöön nähden kaksin–nelinkertainen riski saada uusi murtuma, hän jatkaa.

Murtumariskiä voi testata FRAX-riskitekijäanalyysissä. Se laskee riskitekijöiden perusteella tärkeimpien osteoporoottisten murtumien todennäköisyyden kymmenen vuoden ajaksi. Murtumariskin arvio pohjautuu suomalaiseen väestöön ja sen perusteella voidaan kohdentaa luuston tiheysmittauksia korkean riskin henkilöihin.

Osteoporoosin toteaminen

Osteoporoosi itsessään voidaan todeta mittaamalla luun tiheyttä. Suosituksen mukaan luuntiheysmittaus kannattaa tehdä, jos henkilöllä on ollut aiempia pienienergisiä murtumia, hänellä on osteoporoosin vaaraa lisääviä sairauksia (suoliston imeytymishäiriöt, tulehdukselliset reumasairaudet, diabetes tai munuaissairaudet), osteoporoosille altistava lääkitys (glukokortikoidit) tai korkea FRAX-pistemäärä.

Myös iän karttuminen ja kaatumisalttius, osteoporoosiepäilyn herättävä röntgenkuva tai selvästi (vähintään 5 cm) lyhentynyt pituus ovat aiheita mittaukseen. Mitä aikaisemmassa vaiheessa osteoporoosi todetaan ja hoito aloitetaan, sitä parempi.

Luukudos uusiutuu koko elämän ajan. Luun määrä kasvaa 20 - 30 ikävuoteen saakka ja säilyy melko muuttumattomana 40 ikävuoteen asti. Sen jälkeen luun määrä pienenee. Pienentyminen kiihtyy naisilla vaihdevuosien myötä.

Koski kuitenkin muistuttaa, ettei osteoporoosi ole vain naisten sairaus. Luun häviäminen nopeutuu elämänkaaren loppupäässä sekä miehillä että naisilla.

Lasten osteoporoosi

Tuoreessa Käypä hoito -suosituksessa kiinnitetään ensimmäistä kertaa huomiota myös elämän alkupäähän, eli lasten osteoporoosiin. Sekä Kosken että Niskasen mielestä lisäys oli aiheellinen, sillä juuri lapsena luumassa kehittyy.

– Osteoporoosia esiintyy myös lapsilla, esimerkiksi tiettyjen lääkehoitojen seurauksena, Koski huomauttaa ja lisää, että lasten osteoporoosin diagnostiikka ja lääkehoito kuuluvat erikoissairaanhoitoon, mutta osteoporoosin ehkäisy ja murtuma-alttiuden perusselvitykset tapahtuvat perusterveydenhuollossa.

Perusohjeet luuston terveenä pitämiseen ovat Kosken mukaan yksinkertaiset ja ne koskevat niin lapsia kuin aikuisiakin.

– Liikkukaa riittävästi, syökää terveellisesti ja välttäkää tupakoimista.

Apuvälineitä osteoporoosin toteamiseen:
FRAX-riskitekijäanalyysi
Kalsiumin saannin pika-arviointi
Käypä hoito -suositus

Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva
Pixmac