HIV-potilaiden endokriiniset ongelmat ovat muuttuneet

HIV-potilaiden elinikä on pidentynyt ja lääkehoidot ovat turvallisempia.

HIV-potilaiden endokriiniset ongelmat ovat muuttuneet Kuva 1 / 1

Tehokkaiden lääkkeiden ansiosta HIV-potilaiden eliniän ennuste näyttää lähestulkoon vastaavan taustaväestön elinikää. Kääntöpuolena krooninen inflammaatio, pysyvä lääkehoito ja hoidon aikaansaama immuunipalauma voivat aiheuttaa uudenlaisia haittavaikutuksia. Parantuneen ennusteen ansiosta HIV-potilaiden joukko ikääntyy, ja myös tämä heijastuu endokriinisten ongelmien kirjossa, kirjoittavat Jussi Sutinen ja Niina Matikainen Lääkärilehdessä.

Nykyinen HIV-lääkitys aiheuttaa selvästi vähemmän endokriinisia ongelmia kuin 1990-luvulla käytössä olleet lääkkeet, mutta lääkehoidossa on muistettava merkittävien yhteisvaikutusten vaara. Lisäksi monet lääkkeet, kuten protonipumpun estäjät, sekä rauta, kalsium ja magnesiumvalmisteet voivat heikentää HIV-lääkkeiden imeytymistä.

HIV-positiivisilla aiemmin suurentunut diabeteksen ilmaantuvuus on nykyään pienempi, sillä uudet lääkkeet ovat metabolisilta sivuvaikutuksiltaan turvallisempia. Esimerkiksi Ranskassa se putosi kymmenesosaan vuosituhannen vaihteen luvuista vain viidessä vuodessa (23,2 vs. 2,7 tuhatta henkilövuotta kohti). Diabeteksen komplikaatioiden riski on HIV-positiivisilla tavallista suurempi, sillä myös HIV-infektio ja sen lääkehoito lisäävät esimerkiksi sydäninfarktin, munuaisten vajaatoiminnan ja neuropatian vaaraa. Myös ikääntymisen ja ylipainon merkitys korostuvat yhä useammin.

Kilpirauhasen toimintahäiriöt yleistyvät HIV-infektion edetessä. Myös hyvän hoitovasteen saavuttaneilla HIV-positiivisilla näyttää olevan kilpirauhassairauksia enemmän kuin taustaväestössä. Hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin toiminnan muutokset ovat yleisiä sekä modernin HIV-lääkityksen aikana että AIDS-vaiheen infektiossa. Mikä tahansa HIV-lääkitys vähentää aluksi sekä reisiluun kaulan että lannerangan luuntiheyttä jonkin verran ja lisää osteoporoosin vaaraa. Tehokkaiden hoitojen ansiosta hypogonadismin yleisyys on sen sijaan vähentynyt.

Lähde: Sutinen J, Matikainen N. HIV ja endokriiniset ongelmat. Suom Lääkäril 2017;72:1495–501.

Artikkeli julkaistiin Lääkärilehdessä 23/2017. Lue artikkeli kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä.

Marianne Jansson

Kuva: Fotolia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi