Päivystyksessä tarvitaan tuntosarvet ja puhelahjoja

Koskaan ei tiedä, kuka astuu sisään. Fyysisen ja sanallisen ­väkivallan uhka kulkee osana päivystäjien työtä.

Päivystyksessä tarvitaan tuntosarvet ja puhelahjoja Kuva 1 / 1

Potilas huitaisee Liisa Kokkosta kasvoihin. Nuori päivystäjä menee hämilleen. Ei ollut ­oikeaa syytä kirjoittaa sairauslomaa, joten Kokkonen ei sitä suostunut kirjoittamaan. Esimieheltä ei sympatiaa heru. ”No mitäs et kirjoittanut todistusta”, hän toteaa. Asia on sillä kuitattu.

Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin ylilääkäri Liisa Kokkonen pitää työturvallisuutta ahkerasti esillä. Kokkosen johtamassa ja perustamassa lahtelaisessa Akuutti24-päivystyksessä ei kirjoiteta todistuksia kenenkään pakottamana. Reseptejä ei kirjoiteta lääkkeille, joilla on myyntiarvoa kadulla.

Tiukka linja on tiedossa, joten päivystyksessä asiaa ei tarvitse usein toistaa. Jos uhkaavia tilanteita tulee, niistä keskustellaan henkilöstön kanssa niin kauan, että ne eivät enää vaivaa mieltä.

Suomen suurimpiin kuuluvaan yhteispäivystyskeskukseen Akuutti24:ään s­aapuu uusi potilas keskimäärin viiden minuutin välein. Vain hyvin pieni ­osa käyttäytyy väkivaltaisesti. He ovat yleensä humalassa tai huumeissa, ­taustalla voi olla myös psykiatrinen ­sairaus.

Ambulanssi tuo viidenneksen asiakkaista. Jos kyydissä on aggressiivisesti käyttäytyvä henkilö, vartija pyydetään mukaan. Jos kyse on vaikeasti psykoottisesta potilaasta, päivystävä lääkäri voi tehdä tutkimuksen ambulanssissa ­sairaalatilojen rauhoittamiseksi. Päivystysosastolla joudutaan turvautumaan ­lepositeisiin hyvin harvoin.

Apua tavalla tai toisella

Kaikki päivystyksessä työskentelevät ovat kasvattaneet tuntosarvet, joilla arvaamattomia tilanteita voi ennakoida.

Triagehoitajat ovat aallonmurtajia, lääkärit kohtaavat väkivallan uhkaa heitä vähemmän. Akuutti24:ssä helmikuisena lauantaina haastatellut lääkärit ja hoitajat pitävät uhkaa pienenä mutta vääjäämättömänä osana päivystystyötä eivätkä ole turhautuneita humalaisten uhoamisiin. Jokainen, joka apua tarvitsee, sitä myös saa. Asenne kuuluu ammattietiikkaan.

Ylilääkäri Liisa Kokkosen mukaan lääkärin kannalta hankalin potilas ei ymmärrä, miksei saa haluamaansa ja ilmoittaa sen jälkeen tietävänsä, missä tämä asuu.

– Riehuja rauhoittuu yleensä puhumalla. Jos lääkäri kokee, että on vaarassa provosoitua suunsoitosta, hän voi pyytää kollegaa jatkamaan potilaan kanssa.

Vartija kuuluu hoitotiimiin

Liisa Kokkosen arvion mukaan väkivallan uhka Lahdessa ei ole lisääntynyt, vaikka potilasmäärät ovat kasvaneet, vaan tilanteiden leimahtamista on pystytty ehkäisemään entistä paremmin.

Henkilöstön turvallisuuteen kiinnitetään Akuutti24:ssä paljon huomiota. Jokaisella on työvuorossa hälytin, ja heidän tarkka sijaintinsa tiedetään jatkuvasti. Vastaanottohuoneissa on poistumistiet, ja tietokoneilla voi tehdä nopean hätäilmoituksen. Ulko-ovien lukitsemista ­öiseen aikaan mietitään parhaillaan.

Vartijat ovat työyhteisön kiinteitä jäseniä, osa hoitotiimiä ja mukana kuukausikokouksissa. Hoitajia ja lääkäreitä koulutetaan säännöllisesti erilaisilla teemoilla. Turvaa ei voi liikaa korostaa.

Kirjoittaja:
Jaana Ahlblad
toimittaja

Kuva: Mikko Käkelä

Juttu julkaistu Lääkärilehdessä 10/2017.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi