Paraneeko katkokävely kävelemällä vai veitsellä?

Tutkimus tukee ja vahvistaa Suomessakin käytettyä hoitolinjaa eli vaikeaoireiset potilaat ohjataan verisuonikirurgille.

Paraneeko katkokävely kävelemällä vai veitsellä? Kuva 1 / 1

Perifeeristä valtimonkovettumistautia sairastaa maailmassa noin 200 miljoonaa ihmistä, ja heistä 20–40 miljoonalla on kiusallinen katkokävelyoire. Ensisijainen hoito katkokävelyyn on kävelyharjoitusten lisääminen ja elintapojen muutos. Kriittisen iskemian uhatessa tehdään joko alaraajan valtimon radiologinen pallolaajennus tai verisuoniohitus. Hoitomuotojen vertailusta on tehty yllättävän vähän kunnollisia tutkimuksia ennen tätä.

Tutkimuksessa 158 potilasta satunnaistettiin parhaaseen kajoamattomaan hoitoon (fyysinen harjoitusohjelma, tupakoinnin lopettaminen, lääkehoito) tai valtimon avaavaan kajoavaan hoitoon. Tulosmuuttujana oli elämänlaatu kahden vuoden seurannassa mitattuna useilla testeillä.

Pelkkä kajoamaton hoito paransi jonkin verran elämänlaatua ja fyysistä suorituskykyä, mutta verisuonen avaus oli ylivoimainen siihen verrattuna. Se pidensi kävelymatkaa (117 m vs. 55 m) ja paransi potilastyytyväisyyttä (44 % vs. 10 %).

Tämä tutkimus tukee ja vahvistaa Suomessakin käytettyä hoitolinjaa eli vaikeaoireiset potilaat ohjataan verisuonikirurgille. Tutkimus on myös oiva osoitus siitä, että nyt kirurginen kliininen tutkimus alkaa olla laadukasta ja mallikelpoisesti tehtyä. Nykyajan kirurgi tarttuu veitseen vain, kun leikkausaihe on näytön tasolla A.

Lähde: Noranstig J ym. Two-year results from a randomized clinical trial of revascularization in patients with intermittent claudication. Br J Surg 2016;103:1290–9

Kirjoittaja:
Hannu Paajanen
gastrokirurgian professori

Kuva: Fotolia

Julkaistu Lääkärilehdessä 37/2016

Oletko jo lukenut nämä?