Potilas ei aina tiedä, miksi lääkettä on määrätty

Potilas ei aina tiedä, miksi lääkettä on määrätty Kuva 1 / 1

Lääketurvallisuus on Suomessa hyvällä tolalla. Tämän vuosikymmenen alussa, kun Lääkepolitiikka 2020 -strategiaa ryhdyttiin valmistelemaan, sosiaali- ja terveydenhuollon keskeiset toimijat pitivät lääketurvallisuutta suomalaisen lääke­politiikan johtotähtenä. Tummina pilvinä horisontissa nähtiin tuolloin esimerkiksi tiedon puute ja väärän tiedon leviäminen.

Tänä vuonna Fimeassa tehdyn verkkokyselyn mukaan hieman alle puolet lääkkeiden käyttäjistä kaipaisi lisää tietoa etenkin lääkkeiden haittavaikutuksista ja yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa. Aivan perusasioista: lääkkeen vaikutustavasta, käyttöajasta ja lääkkeen hyödyistä haluttiin tietää enemmän.

Fimean ylilääkäri Annikka Kalliokoski kertoo, että joskus potilaat eivät edes tiedä, miksi lääkettä on heille määrätty. Jos lääkäri ei kerro tarpeeksi, vastauksia haetaan muualta. Liki 70 prosenttia potilaista hakee tietoa internetistä, jossa leviää kosolti myös luuloon perustuvaa informaatiota. Esimerkkinä pseudotiedosta Kalliokoski antaa mediassa vellovat arviot, joiden mukaan korkeaa kolesterolia lääkitään turhaan.

– Lääkärillä pitäisi olla vastaanotolla aikaa perustella lääkityksen aloittaminen esimerkiksi sillä, että sydän- tai aivoinfarktiriski on kasvanut. Hänen pitäisi myös olla valmis vastaamaan potilaan kysymyksiin vaikkapa juuri lääkityksen tarpeellisuudesta.

Vastuuta jakoon

Potilas haluaa lääkettä koskevan tiedon heti vastaanotolla, kun lääkettä määrätään – tätä mieltä oli 80 prosenttia verkkokyselyyn vastanneista. Toki kysymyksiä herää myöhemminkin, esimerkiksi silloin, kun potilas epäilee lääkkeen aiheuttavan haittavaikutuksia.

Lääkärien aika on yhä enemmän kortilla. Kalliokoski pitääkin siksi erittäin hyvänä, että terveydenhuollossa on kehitelty malleja, joissa työpari vastaa lääketiedon perille menemisestä.

– Toki lääkärillä on velvollisuus lääketiedon välittämiseen. Mutta kun työparina oleva sairaan- tai terveydenhoitaja vielä varmistaa, että asiat on ymmärretty, ja perehdyttää lääkkeen käyttöön, hoidon onnistuminen on huomattavasti varmempaa. Pelkästä tiedosta ei ole juurikaan hyötyä, jos potilas ei esimerkiksi osaa käyttää astmapiippua, Kalliokoski tähdentää.

Myös apteekkien asiantuntemuksella on suuri rooli lääkkeiden turvallisessa käytössä. Selvityksen mukaan potilaat käyttivät tietolähteenä farmaseuttia tai proviisoria useammin kuin lääkäriä.

– Tiedän sellaisia tiimejä, joihin on otettu mukaan myös farmasia-alan ammattilainen. Hän käyttää aikaa, esimerkiksi päivystystilanteessa, potilaan haastatteluun ja tunnistaa lääkehoidon ongelmia.

Puolet lääkehoidoista ei toteudu oikein

WHO:n selvityksen mukaan vain puolet lääkehoidoista toteutuu tarkoitetulla tavalla. Syitä on monia: lääkettä on ehkä hankala niellä tai purkkia vaikea avata, lääkkeenoton aikataulut eivät pidä, lääkkeet aiheuttavat hankalaksi koettuja sivu­oireita. Lääke on saatettu jättää myös ottamatta kokonaan tai kuuri on jäänyt kesken.

– Reseptillä määrättyjä lääkkeitä ei ole välttämättä koskaan edes haettu apteekista, koska ne saatetaan kokea turhiksi tai liian kalliiksi. Lääkärin pitäisi selvittää lääkitystä määrätessään, tehon ja turvallisuuden lisäksi, pystyykö potilas käyttämään lääkkeitä ja onko hänellä varaa niihin. Ja toisaalta potilaan täytyisi uskaltaa kertoa, jos lääke on hänelle liian kallis.

Kalliokoski toivoo, että lääkäri pohtisi uutuuslääkettä määrätessään, tuoko se mitään etua vanhaan verrattuna. Uutuudet kun ovat usein kalliita ja niille ei ole olemassa rinnakkaislääkkeitä.

Monilääkitys on haastavaa

Ei ole lainkaan tavatonta, että vanhuksella on lääkedosetissaan kymmentä lähentelevä määrä erilaisia lääkkeitä. Vanhuksen elimistön kyky käsitellä lääkeaineita voi kuitenkin olla selvästi nuorempia heikompi.

– Monilääkitys voi olla aivan asianmukaista ja potilasta hyödyttävää mutta haasteellista. Jos lääkkeitä määräävät eri lääkärit sekä sairaalassa, terveyskeskuksessa että yksityisellä sektorilla, kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa hoidosta. Yhdellä lääkkeellä voidaan hoitaa toisen lääkkeen sivuoireita. Samaa lääkeainetta voi olla määrättynä eri nimillä.

– Vaikka erikoissairaanhoito on meillä erittäin korkeatasoista, perusterveydenhuollon tulisi mielestäni vastata kokonaishoidosta, että tiedettäisiin missä mennään. Toivoisin, että sote-uudistuksella pystyttäisiin vahvistamaan perusterveydenhuoltoa, jotta potilaat tulisivat hoidetuksi kokonaisvaltaisesti.

Itsehoito sekoittaa pakkaa

Potilaan kokonaislääkityksen palettia sotkemassa ovat myös itsehoitolääkkeet ja luontaisvalmisteet – ne eivät näy reseptitietokannassa. Itsehoitolääkkeistä suosituimpien joukossa ovat tulehduskipulääkkeet, joita on tarjolla myös reseptivalmisteina.

– Ongelmia tulee, kun lääkäri määrää reseptillä lääkevalmistetta esimerkiksi polvikulumaan tai reumaan. Sitten potilas hakee päänsärkyyn itsehoitovalmisteeksi samaa lääkeainetta mutta eri nimellä. Lääkettä saatetaan ottaa yliannos ja haittavaikutusten riski lisääntyy.

Tulehduskipulääkkeet saattavat paitsi heikentää veren hyytymistä ja vaurioittaa maha-suolikanavan limakalvoja, myös aiheuttaa verenpaineen nousua ja yhteiskäytössä heikentää verenpainelääkkeiden tehoa.

Myös luontaisvalmisteilla voi olla yllättäviä yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa.

– Olisi todella hyvä, jos ihmiset pitäisivät käyttämistään reseptilääkkeistä, itsehoitolääkkeistä ja luontaistuotteista kirjaa. Lääkäri tai apteekkihenkilöstö voisi silloin helposti arvioida lääkityksen kokonaisuuden.

Haittoja valvotaan myös jälkikäteen

Uudet lääkkeet käyvät läpi lukuisia testejä, ennen kuin ne päästetään markkinoille. Harvinaisemmat haittavaikutukset voivat kuitenkin tulla esille vasta, kun lääkettä ryhdytään käyttämään isommilla joukoilla. Ihmiset myös reagoivat lääkkeisiin yksilöllisesti. Lääkeviranomainen puntaroi jatkuvasti lääkkeiden hyötyjen ja mahdollisten haittojen tasapainoa.

Kalliokoski kannustaa terveydenhuollon ammattilaisia kyselemään potilailta lääkkeiden haittavaikutuksista ja ilmoittamaan ne Fimean rekisteriin erityisesti, kun kysymyksessä ovat vakavat ja aiemmin tuntemattomat haitat.

– Myös lisäseurannassa olevien lääkkeiden kohdalla kannattaa olla tarkkana. Nämä lääkkeet tunnistaa pakkausselosteessa ja valmisteyhteenvedossa olevasta tasasivuisesta mustasta kärkikolmiosta.

Uusien haittojen tunnistaminen on edelleen paljolti lääkäreiden ja apteekkihenkilökunnan valppauden varassa. Haittavaikutusilmoitusten lisäksi uusia haittoja voi tulla esiin esimerkiksi väestötutkimuksissa.

Lääkkeiden tietoja päivitetään jatkuvasti

Haittavaikutusrekisteriin tulleiden ilmoitusten perusteella arvioidaan, onko tarpeen ryhtyä lisätoimenpiteisiin. Dramaattisin seuraus on, että lääke vedetään pois markkinoilta, jos katsotaan, ettei sellaista potilasryhmää löydy, joka hyötyisi lääkkeestä mahdollista haittaa enemmän.

– Yksi tavallisin osa lääketurvatyötä on se, että havaitut uudet haittavaikutukset vaaditaan lisäämään lääkkeen dokumentteihin. Siksi tuotetietojen päivityksiä kannattaa seurata.

Lääkevalmisteiden tuotetiedot, joissa on myös lueteltu mahdolliset haittavaikutukset, löytyvät Fimean sivuilta. Luontaistuotteista suurin osa taas luokitellaan ravintolisiksi, joiden valvonta ja haittojen seuranta kuuluu elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle.

– Luontaisvalmisteissa vastuu on lopulta käyttäjällä itsellään. Näin on myös silloin, kun netistä tilataan reseptilääkkeitä ja muita hoitovalmisteita epämääräisistä paikoista. Tätä ihmiset eivät tiedosta läheskään tarpeeksi, Kalliokoski muistuttaa.

Kirjoittaja:
Arja Krank
toimittaja

Asiantuntijana: Petri Volmanen, ylilääkäri, THL

Kuva: Pixmac

Julkaistu alunperin: Sosiaali- ja terveyspoliittinen aikakauskirja Tesso nro 5/2014

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi