Potilaan Lääkärilehden sarjassa potilas kertoo, miltä toimenpide omasta mielestä tuntui. Lue Johanna Meron ajatuksia varhaisraskauden ultraäänitutkimuksesta.
"Jännitin ultraäänitutkimukseen menemistä. Olin kuullut, että tutkimus tehdään joko emättimen kautta tai vatsan päältä. Kumpikin periaatteessa sopi minulle, mutta mielessä pyöri myös se, että emättimen kautta tehtävä tutkimus voisi tuntua kiusalliselta mieheni ollessa paikalla. Eniten jännitin kuitenkin sitä, että näkisin viimeinkin tulevan lapseni.
Toimenpide tehtiin 12 raskausviikollani. Se ei vaatinut suuria valmisteluja. Otin mukaan neuvolakortin ja kävin vessassa juuri ennen tutkimusta.
Minulle tutkimus tehtiin vatsan päältä. Muistan, että geeli oli kylmää, mutta itse tutkimus ei tuntunut miltään, ainakaan fyysisesti.
Henkinen puoli olikin ihan toinen juttu. Mielessä pyöri paljon ajatuksia: Olenko oikeasti raskaana? Mitä teen, jos lasta ei löydykään? Mitä teen, jos lapselle on sattunut jotain? Jännitystä pahensi se, että kätilö oli pitkään hiljaa. Hän todennäköisesti vain etsi oikeaa kohtaa, mutta hiljaisuus sai minut pelkäämään.
Sitten kätilö totesi, vauvan löytyneen. Tunsin itseni hölmöksi. Katsoin kuvaruutua, mutta en nähnyt tulevaa lastani. Kätilö näytti kohdan ja siinä tosiaan oli pienen pavun näköinen otus.
Kätilö kertoi vauvan kehittyneen hyvin ja olevan oikean mittainen. Hän selvitti myös tarkan lasketun ajan. Kaikki oli niin uutta ja tunteellista, että mieleeni ei jäänyt paljoakaan naisen puheista. Itkin ja olin hölmistynyt. Tuolloin kaikki muuttui todeksi. Ymmärsin, että saan lapsen.
Onneksi mukana oli myös mieheni. Vaikka tilanne oli tunteellinen myös hänelle, painoi hän mieleensä asioita, joita en itse ollut kuullut. Tutkimuksen lopuksi saimme mukaan kuvan pienestä pavustamme.
Raskaus sujui alusta loppuun hyvin. Kävin rakenneultraäänitutkimuksessa 20 raskausviikollani. Silloin arvioitiin lapsen rakenne, kasvu ja lapsiveden määrä ja katsottiin istukan sijainti kohdussa. Pyysin saada tietää lapseni sukupuolen ja sain kuulla odottavani poikaa."
Ultraäänitutkimukset raskauden aikana
➤ Ultraäänitutkimuksia tehdään raskauden aikana kaksi: varhaisraskauden ultraäänitutkimus ja rakenneultraäänitutkimus.
➤ Tutkimukset ovat vapaaehtoisia ja ne tekee erikoiskoulutettu kätilö.
➤ Ultraäänitutkimuksessa lasta tarkkaillaan sivumonitorista. Äiti näkee saman, kuin tutkiva kätilökin.
➤ Tutkimusta ei saa videoida tai valokuvata, mutta mukaan saa kuvia, jotka kätilö antaa.
➤ Tuleva äiti voi ottaa tutkimukseen mukaansa aikuisen henkilön. Lasten pääsy huoneeseen ei ole sallittua.
➤ Varhaisraskauden ultraäänitutkimuksessa selvitetään raskauden kesto, sikiöiden lukumäärä, sydämen syke ja katsotaan sikiön rakenteita yleisesti. Tässä vaiheessa voidaan äidin halutessa mitata kromosomipoikkeavuuksien seulontaan liittyvä niskaturvotus.
➤ Varhaisraskauden ultraäänitutkimus voidaan tehdä 10–13 viikoilla. Niskaturvotusta ei voi mitata ennen 11 raskausviikkoa. Syynä huono näkyvyys ja sikiön pieni koko. Tämän takia yhdistelmäseulonnan ultraäänitutkimus tehdään useimmiten raskausviikoilla 12–13.
➤ Rakenneultraäänitutkimuksessa arvioidaan sikiön rakenne, kasvu ja lapsiveden määrä ja katsotaan istukan sijainti kohdussa. Sukupuolen määritys ei periaatteessa kuulu tähän tutkimukseen, mutta kätilö voi yrittää selvittää sen vanhempien toiveesta. Tutkimus tehdään 19–21 raskausviikolla.
Kätilön huomio
Kätilö on ultraäänitutkimuksessa välillä hiljaa johtuen siitä, että hänen pitää saada rauhassa tarkastella sikiön rakenteita. Muutoin hän kyllä pitää vanhemmat ajan tasalla.
Lue sarjan aikaisempia juttuja:
Potilas kertoo: Miltä tuntuu katetriablaatio
Potilas kertoo: Miltä tuntuu sädehoito?
Potilas kertoo: Miltä tuntuu kun silmään pistetään kortisonia?
Potilas kertoo: Miltä tuntuu lääkekylpyhoito?
Potilas kertoo: Miltä tuntuu dialyysi?
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Tarkastanut:
Sanna Marila
Jorvin sairaalan äitiyspoliklinikan kätilö
Kuva:
Varhaisraskauden ultraäänitutkimuksessa otettu kuva Johanna Meron pojasta.
