Riippuvuusriskiä ei saa unohtaa

Riippuvuusriskiä  ei saa unohtaa Kuva 1 / 1

Kipupotilas joutuu ojasta allikkoon, kun kipua lievittämään määrättyyn lääkkeeseen syntyy riippuvuus. Suurin vaara on kroonisen kivun ja opioidin yhdistelmä.

– Kliinikon hälytyskellojen pitäisi soida, jos potilaan sietokyky opioidilääkettä kohtaan on kasvanut ja vähentämisen yhteydessä tulee vieroitusoireita, sanoo Oulun yliopiston professori, ylilääkäri Solja Niemelä Lapin sairaanhoitopiiristä.

Yksi opioidien vieroitusoireista on selkä- ja raajasärky.

– Voi olla vaikeaa erottaa, onko kyse varsinaisesti kivusta vai vieroitusoireesta, Niemelä sanoo.

Riippuvuuden riski on olemassa, jos potilaalla on pitkäaikainen kiputila, jonka mekanismia ei tiedetä, ja siihen liittyy kroonistunut depressio ja huonot ahdistuksenhallintataidot. Kun lääke vie pahan olon pois ja isompina annoksina päihdyttää ja aiheuttaa euforiaa, siihen voi kehittyä vastustamaton mieliteko. Kontrollin menettäminen on yksi riippuvuusoire. Aiempi tai ajankohtainen päihdeongelma on riski.

– Kivunhoidon oikea aihe on hyvin tärkeä. Seurannan pitää olla riittävän tiivistä ja keskitettyä, Niemelä painottaa.

Ongelmia kipulääkkeiden määräämisessä on.

– On tyypillistä, että riippuvuusongelman vuoksi vastaanotolle tuleville potilaille on määrätty useita riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä ja määrät ovat huikeita.

Opioideja 
vastuullisesti

– Lääkäri ottaa suuren vastuun määrätessään potilaalle vahvan opioidin pitkäaikaiseen käyttöön muun kuin syöpäkivun lievitykseksi. Hänen täytyy tuntea potilas ja tämän kiputila hyvin. Potilaan kanssa täytyy käydä hoitosuunnitelma läpi ja häntä pitää seurata, sanoo professori, ylilääkäri Eija Kalso HUS:n kipuklinikalta.

– Opioidilääkitys ei yleensä saisi kestää enempää kuin 2–3 kuukautta, tyypillisesti kroonisen kivun pahenemisvaiheessa. Lääkityksen aikana pitää aktivoida muita kivunhoitomenetelmiä, hän sanoo.

Näitä ovat muut kipulääkkeet, fysioterapia, kognitiivinen käyttäytymisterapia ja mindfullness-rentoutustekniikat.

Joskus kuitenkin joudutaan pitkäaikaiseen opioidilääkitykseen.

– Mitä enemmän riskejä siihen liittyy, sitä tärkeämpää on, että hoidot aloitetaan monialaisella kipupoliklinikalla, jossa on tarjota muitakin kivunhoidon menetelmiä. Arviointiin osallistuu tällöin psykologi tai psykiatri, Kalso sanoo.

Hän toivoo, että kivunhoidon asiantuntemusta saataisiin enemmän perusterveydenhuoltoon.

Akuutin kivun hoidossakin 
ongelmia

Myös akuutin kivun hoitoon on syntynyt opioidiongelma, kun potilaat kotiutetaan suurten leikkausten jälkeen nopeasti ja he saavat kotiin morfiini- ja oksikodonitabletteja.

– Opioidihoitojaksot ovat pidentyneet ja se voi olla osalle tie väärinkäyttöön, Eija Kalso sanoo.

Tarvitaan hoitokontakti, jolla varmistetaan, että lääkitys myös loppuu. HUS:n kipuklinikalla tällainen järjestelmä on pyörinyt vuoden verran.

Pregabaliinin riippuvuutta aiheuttava potentiaali on noussut otsikoihin. Päihdelääkärille se ei ole uutinen.

– Pregabaliinia määräävän lääkärin on oltava tietoinen, että vaarana on riippuvuus ja väärinkäyttö. Vaikka lääkkeellä ei ole PKV-lääkemerkintää, määräyskäytäntöni ovat sen mukaiset kuin sillä olisi. Samaa suosittelen muillekin, sanoo Solja Niemelä.

Anne Seppänen
toimittaja

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 9/2014.

Oletko jo lukenut nämä?