Sijaissynnyttäjä valittava tarkasti

Sijaissynnyttäjä valittava tarkasti Kuva 1 / 1

Sijaissynnytykset herättävät parhaillaan keskustelua puolesta ja vastaan. Oikeusministeriö on luvannut kevään aikana pohtia, olisiko hedelmöityshoitolakia syytä muuttaa ja sijaissynnytykset sallia.

Apulaisylilääkäri Viveca Söderström-Anttila Väestöliitosta kertoo, että aihe nousee esiin myös klinikalla.

– Potilaat etsivät tietoa, vaikka tietävät sijaissynnytysten olevan kiellettyjä.

Söderström-Anttila arvioi, että sijaissynnytys koskisi vuosittain vain muutamaa naista koko maassa. Hänen mukaansa selkeintä olisi rajata mahdollisuus ainakin aluksi niihin muutoin terveisiin nuoriin naisiin, joille synnyttäminen on mahdotonta kohdun puuttumisen tai kohdun muun vakavan poikkeavuuden vuoksi.

– Tämä on pieni mutta olemassaoleva ryhmä, jonka ainoa vaihtoehto on nyt adoptoida tai hakeutua ulkomaille hoitoon.

Motiivina auttamishalu

Hoitavalle lääkärille sijaissynnytys toisi useita asioita ratkaistavaksi. Sopivan ­sijaissynnyttäjän valitseminen perheen lähipiiristä olisi Söderström-Anttilan mielestä koko prosessin oleellisin vaihe.

– Päätös kuuluisi ehdottomasti moni­ammatilliselle tiimille ja arviointi olisi tehtävä huolellisesti. Aivan ensiksi olisi tietysti varmistettava, että sijaissynnyttäjä lähtee prosessiin puhtaasta auttamishalusta. Taloudellisia vaikuttimia tai painostusta ei saa olla mukana.

Söderström-Anttilan mukaan sijaissynnyttäjän oman lapsiluvun olisi mieluiten oltava täynnä. Vastasyntyneestä luopumisen voisi ­kuvitella olevan helpompaa, kun ei ole toiveita lisälapsista.

– Naisen myös olisi jo pitänyt osoittautua fyysisiltä ominaisuuksiltaan niin sanotusti hyväksi synnyttäjäksi: edellisten raskauksien olisi täytynyt sujua ongelmitta.

Sijaissynnyttäjän löydyttyä kysymyksiä jäisi edelleen runsaasti.

– Pitää pyrkiä huolehtimaan toisaalta sijaissynnyttäjän oikeudesta yksityisyyteen ja toisaalta tulevien vanhempien ­oikeudesta saada tietoa lapsestaan. Nämä ovat monimutkaisia asioita.

Söderström-Anttilan mielestä avoin ja ennakoiva keskusteleminen on keskeinen keino valmistautua prosessiin.

– Uskon, että tiukoista vaatimuksista huolimatta pyyteettömiä ja sijaissynnyttäjäksi sopivia naisia on.

Riskeistä puhuttava

Lääketieteellisen etiikan dosentti Ritva Halila näkee asiassa runsaasti eettisiä näkökohtia sekä puolesta että vastaan.

– Voidaan esimerkiksi syystä kysyä, miksi kohdun puuttuminen tai äidin ­rakennevika olisi ainoa peruste. Joissakin maissa sijaissynnytyksen käyttäminen onkin mahdollista miespareille – toki he tarvitsevat myös luovutetun munasolun.

Halila korostaa, että lapsettomuus ja sen hoito herättävät aina monenlaisia tunteita.

– Ihmisluontoon kuuluu uskoa, etteivät ongelmat osu omalle kohdalle. Raskauteen ja synnytykseen liittyy kuitenkin monenlaisia riskejä, joita nykyteknologian hyödyntäminen joskus jopa ­lisää.

Halilan mukaan suurimmat ongelmat ovat ilmenneet maissa, joissa sijaissynnyttäminen on kaupallista toimintaa eli avointa kenelle tahansa.

– On tullut tilanteita, ettei lapsi olekaan vastannut toiveita: hän on ollut vaikkapa vammainen, ja vanhemmat ovat kieltäytyneet adoptiosta. Joskus taas sijaissynnyttäjä on muuttanut mielensä ja halunnut pitää vauvan.

Halilan mielestä rauhallista keskustelua olisikin pystyttävä käymään myös tällaisista, kaikkein vaikeimmista kysymyksistä.

– Itse olen lastenlääkärinä pohtinut paljon lapsen asemaa. Hänellähän on oikeuksia vasta synnyttyään.

Mari Vehmanen
toimittaja

Kuva Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 9/13.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi