Suurin osa syömishäiriön sairastaneista naisista toipuu hyvin

Nuorena sairastettu syömishäiriö voi jättää jälkiä, jotka olisi tärkeä tunnistaa raskauden aikana.

Suurin osa syömishäiriön nuorena sairastaneista naisista toipuu pidemmällä aikavälillä hyvin eikä heillä ilmene ongelmia lisääntymisterveydessä. Syömishäiriöt lisäävät kuitenkin selvästi muun muassa keskenmenon riskiä, ja äidin syömishäiriö voi vaikuttaa myös vastasyntyneen terveyteen.

Tämä käy ilmi Helsingin yliopistossa lauantaina tarkastettavasta LL Milla Linnan väitöskirjasta. Tutkimuksissaan hän selvitti syömishäiriöiden vaikutuksia nuorten naisten lisääntymisterveyteen ja psykologiseen terveyteen.

– Syömishäiriöt ovat tytöillä ja nuorilla naisilla varsin yleisiä, joten on väistämätöntä, että näitä ongelmia kohdataan myös äitiysneuvoloissa. Tällä hetkellä emme kuitenkaan pysty ennustamaan, kenellä raskaus, kehon muutokset ja kehonkuvaan liittyvät ajatukset saattavat laukaista syömishäiriön uudelleen tai pahentaa oireita. Toisillahan raskaus ja äitiys päinvastoin korjaavat aiemman sairauden jälkiä, sanoo Linna.

Tutkimuksia rekistereistä ja kyselyistä

Tutkimuksen kliininen aineisto koostui Helsingin yliopistollisen keskussairaalan syömishäiriöklinikalla vuosina 1995-2010 hoidetuista naispotilaista (n=2257), joita verrattiin väestörekisterikeskuksesta poimittuihin kaltaistettuihin verrokkeihin (n=9028). Tutkimuksen väestöaineisto koostui Suomessa vuosina 1975-1979 syntyneistä kaksosista, joita tutkittiin 22-28 vuoden iässä (FinnTwin16, n=2825 naista.

Kliinisessä aineistossa verrattiin syömishäiriön vuoksi hoidossa olleita naisia verrokkeihin useiden rekistereistä poimittujen yleistä lisääntymisterveyttä, raskauksien ja synnytysten kulkua ja lasten perinataaliterveyttä mittaavien muuttujien suhteen. Kaksosilla tehtyyn kyselytutkimukseen sisältyi useita psykologisen terveyden mittareita sekä syömishäiriöiden seulontaan tarkoitettuja kysymyksiä.

Diagnostisten haastattelutietojen perusteella verrattiin syömishäiriön sairastaneita naisia heidän terveisiin kaksossisariinsa sekä terveisiin verrokkeihin ja arvioitiin syömishäiriöiden paranemistaipumusta sekä psykologista toipumista

Toipuminen on hidasta, mutta ei toivotonta

Kaksosaineisto osoitti, että laihuushäiriöön sairastuneista nuorista naisista oli viiden vuoden kuluttua parantunut noin 67 prosenttia ja ahmimishäiriöön sairastuneista noin 57 prosenttia. Kliininen tutkimusaineisto puolestaan osoitti, että seuranta-ajan kuluessa monilla syömishäiriön vuoksi hoidossa olleista naisista ilmeni kohonnut riski lisääntymisterveyden ongelmiin, mutta valtaosalla raskaus ja synnytys olivat sujuneet normaalisti.

Rekisteritutkimukset osoittivat, että laihuushäiriön sairastaneet saivat harvemmin lapsia kuin verrokit. Ahmimishäiriön (bulimia) sairastaneet taas olivat verrokkeja todennäköisemmin keskeyttäneet raskauden. Ahmintahäiriöön (BED) liittyi kohonnut keskenmenon riski. Äidin laihuushäiriöön ja ahmintahäiriöön liittyi sikiön kasvun poikkeavuuksia raskauden aikana. Sekä äidin laihuushäiriöön että ahmimishäiriöön liittyi vakavia terveysongelmia vastasyntyneellä.

– Tutkimuksen kaksosaineisto antaa suotuisamman kuvan laihuushäiriön ja ahmimishäiriön jälkeisestä psykologisesta toipumisesta kuin aiemmat tutkimukset, Linna sanoo.

Vaikka toipuminen oli hidasta ja vaiheittaista, valtaosa laihuushäiriön sairastaneista saavutti kuitenkin ennen pitkää terveitä kaksossisariansa vastaavan psykologisen hyvinvoinnin tason.

Psykologinen toipuminen ahmimishäiriöstä oli jonkin verran hitaampaa kuin laihuushäiriöstä toipuminen.

Sekä laihuushäiriön että ahmimishäiriön oireista sitkeimpiä ja vaikeimmin voitettavia olivat tyytymättömyys omaan kehoon sekä psykosomaattiset oireet.

– Väitöskirjani keskeinen viesti on, että syömishäiriöistä toivutaan, vaikka tie onkin pitkä. Neuvoloissa kannattaisikin sekä seuloa mahdollisia syömiseen liittyviä ongelmia heti esitietolomakkeissa että kuulostella äitejä ja ottaa huoli puheeksi, kannustaa Milla Linna.

– Jos äidin paino nousee liian hitaasti tai liian nopeasti ja keskusteluissa tulee esille syömishäiriötausta, kannattaisi olla yhteydessä syömishäiriötä hoitaviin ammattilaisiin esimerkiksi erikoissairaanhoidossa, Milla Linna toteaa.

Kirjoittanut:
Ulla Järvi

Kuva:
Pixmac