Tunnista aivokasvain ajoissa

Tunnista aivokasvain ajoissa Kuva 1 / 1

Suomessa todetaan vuosittain noin 800 aivokasvainta. Toisin kuin luullaan, pelkkä päänsärky ilman muita oireita johtuu harvoin aivokasvaimesta. Tyypillistä oiretta ei ole, vaan oireet riippuvat aivokasvaimen koosta, sijainnista ja kasvunopeudesta. Hyvänlaatuinen aivokasvain voi olla oireeton jopa vuosia.

Aikuisten yleisin oire on epileptinen kohtaus: niitä esiintyy 40–60 prosentilla aivokasvainpotilaista. Kohtaus voi ilmetä esimerkiksi käden tai jalan kouristeluna, kieleen puremisena tai lyhyenä poissaolokohtauksena.

Päänsärky on harvoin ensioire aikuisilla, mutta lasten aivokasvaimissa sen sijaan tavallinen. Kohonnut aivopaine aiheuttaa aamuisin ennen ylösnousua päänsärkyä, pahoinvointia ja oksentelua.

Joskus kasvain sijaitsee sellaisessa paikassa, että se aiheuttaa hälyttävämpiä oireita, kuten näkökenttäpuutoksia tai kaksoiskuvia. Myös huimaus, kuulon huonontuminen ja puheen häiriöt voivat viitata aivokasvaimeen.

Aivokasvaimen tunnistaminen joskus hankalaa

Aivokasvaimen oireet voivat joskus mennä myös tavallisempien vaivojen piikkiin. Ensimmäisinä oireina voi esiintyä käytöksen muutosta, väsymistä, aloitekyvyttömyyttä ja hidastumista. Oireita ei aina osata yhdistää aivokasvaimeen, sillä samantapaisia oireita voi liittyä myös esimerkiksi uupumiseen, masennukseen tai aivoverenkiertohäiriöihin.

Neurologian erikoislääkäri Merja Kallio kehottaa menemään lääkäriin, jos selittämättömiä oireita ilmenee. Kallion mukaan aivokasvainpotilas voi joskus menettää kykynsä käyttäytyä persoonallisuutensa mukaan. Siksi läheisen olisi hyvä mennä lääkäriin mukaan kertomaan havaitsemistaan muutoksista.

– Aivokasvain- ja aivovauriopotilaat ovat usein kykenemättömiä kertomaan, millaisia oireita heillä on. Lääkärin on vaikea huomata, onko potilaan käytös muuttunut, jos sitä ei osaa epäillä. Aivokasvainpotilas voi sanoa, että kaikki on ihan hyvin. Tarvitaan terveet aivot arvioimaan oma terveydentila.

Aivokasvaimia on montaa tyyppiä

Yleisimpiä aivokasvaimia ovat glioomat ja meningeoomat. Kasvain voi olla joko hyvälaatuinen tai pahalaatuinen. Pahanlaatuisuus luokitellaan asteikolla yhdestä neljään, jossa ykkönen tarkoittaa hyvänlaatuista ja nelonen pahanlaatuisinta.

Puolet aivokasvaimista ovat glioomia eli tukisolukasvaimia, ja ne ovat usein pahanlaatuisia. Glioomia on useita eri tyyppejä. Ne kasvavat hermosolujen seassa epätarkkarajaisesti ja siksi niitä on usein vaikea poistaa kokonaan.

– Kasvain uusii todennäköisemmin, jos sitä ei pystytä täysin poistamaan, Kallio sanoo.

Neljäsosa aivokasvaimista on meningeoomia eli aivokalvokasvaimia. Niistä 95 prosenttia on hyvänlaatuisia. Joskus hyvänlaatuinenkin kasvain voi kuitenkin olla vaarallinen, jos se painaa tärkeitä aivokudoksia tai sitä ei sijaintinsa takia saada pois.

Muita aivokasvaimia ovat muun muassa neurinooma eli hermotupen kasvain, hypofyysiadenooma eli aivolisäkkeen kasvain ja aivolymfooma eli imusolmukesyöpä. Lisäksi muualla olevat syövät voivat tehdä aivoihin etäpesäkkeitä, joiden oireet ovat samanlaisia kuin aivokasvaimissa. Erityisesti keuhko- ja rintasyöpä, tietyt munuaissyövät ja ihon melanooma voivat tehdä aivoihin etäpesäkkeitä. Yleensä etäpesäkkeitä on jo muualla, kun aivoetäpesäke ilmenee.

Aivokasvainten syyt ovat pääosin tuntemattomia. Niiden syntyyn ei voi itse omilla elämäntavoillaan vaikuttaa eikä tiedossa ole tapaa ehkäistä niitä. Vuosikymmeniä aikaisemmin annetun keskushermoston alueen sädehoidon tiedetään lisäävän joidenkin aivokasvainten vaaraa. Perinnöllisyys liittyy mahdollisesti noin viiteen prosenttiin aivokasvaimista. Lisäksi immuunikato eli aids suurentaa aivolymfooman vaaraa.

Hoito suunnitellaan tapauskohtaisesti

Tietokonetomografia ja magneettikuvaus mullistivat aivokasvainten diagnosoinnin 20–30 vuotta sitten. Niiden ansiosta kasvain diagnosoidaan usein jo aikaisessa vaiheessa. Lopullinen diagnoosi saadaan ottamalla näytepala kasvaimesta. Näytepala kertoo kasvaintyypin, sen lähtökudoksen, kasvunopeuden ja pahanlaatuisuuden.

Kasvain pyritään aina poistamaan leikkauksella kokonaan. Joskus kasvainta ei kuitenkaan saada kokonaan pois, jos se on hankalassa paikassa. Jatkohoito suunnitellaan kasvaintyypin mukaan yksilöllisesti. Pahanlaatuisissa kasvaimissa annetaan sädehoitoa ja joskus samaan aikaan myös solunsalpaajalääkkeitä. Nykyisin sädehoidon jälkeen annetaan aina solunsalpaajia.

Hoitojen jälkeen potilaan tilaa seurataan magneettikuvauksin. Seuranta voi jatkua vuosia, sillä kasvain voi uusia pitkänkin ajan jälkeen.

Hoito kehittynyt viime vuosina

Hoitomenetelmät ovat kehittyneet huomattavasti viime vuosikymmenen aikana ja uusia tutkitaan koko ajan. Kehitteillä on muun muassa virus- ja rokotehoitoja. Parantuneet hoitotulokset ovat monen tekijän summa.

– Esimerkiksi sädehoitolaitteet ovat kehittyneet viime vuosina nopeasti. Niillä voidaan nykyään antaa paljon paremmin kohdennettua säteilyä, mikä suojaa terveitä kudoksia, Kallio kertoo.

Sädehoito tuottaa sähkömagneettista säteilyä. Tämä säteily aiheuttaa jakautuviin soluihin DNA-vaurion, mikä ohjaa solut kuolemaan tai estää soluja jakautumasta uudelleen.

Täsmäsädehoitoa voidaan antaa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa niin sanotulla gammaveitsi-tekniikalla. Myös protonihoitoa annetaan muutamassa yksikössä maailmassa. Molemmissa säteily voidaan kohdentaa tarkasti vain kasvaimeen.

– Kohdennettavuudesta on hyötyä, jos kasvaimen vieressä on esimerkiksi silmähermo, jota ei haluta vahingoittaa sädehoidolla, Kallio sanoo.

Täsmäsädehoidosta ei ole kuitenkaan hyötyä esimerkiksi glioomien hoidossa, koska kasvain ei ole tarkkarajainen. Protonihoito ei ole käytössä Suomessa, koska tarve on vähäinen.

Väestön ikääntyessä syövät yleistyvät, mutta entistä useampi myös selviää syövästä. Kehittyneet hoitomenetelmät näkyvät parantuneiden määrässä.

– Hyvänlaatuisissa meningeoomissa parantuneita on paljon. Hitaasti etenevän kasvaimen kanssa voi elää jopa kymmeniä vuosia. Kaikkein vaikeimmissakin kasvainmuodoissa osa elää nykyään jo yli viisi vuotta, Kallio sanoo.

Lähteet:
Suomen syöpäpotilaat: Tietoa aikuisten aivokasvaimista
Duodecim: Milloin on syytä epäillä aivokasvainta?
Syöpäjärjestöt: Aivokasvaimet

Tarkastanut:
Merja Kallio
neurologian erikoislääkäri
HYKS neurologian klinikka

Kirjoittanut:
Maiju Tuovinen
Haaga-Helian ammattikorkeakoulun toimittajaopiskelija

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi