Mikä on vagushermo?
Vagushermo (nervus vagus) on pisin aivohermo. Se alkaa aivorungosta, kulkee kaulan ja rintakehän kautta vatsaonteloon ja haarautuu laajasti eri elimiin. Hermo välittää viestejä aivojen ja kehon välillä molempiin suuntiin.
Vagushermo kuuluu parasympaattiseen hermostoon.
Parasympaattinen hermosto ja vagushermon rooli
Autonominen hermosto ohjaa elintoimintoja, jotka eivät ole tahdonalaisia, kuten sydämen sykettä, hengitystä ja ruoansulatusta. Se jakautuu kahteen osaan:
- Sympaattinen hermosto, joka kiihdyttää elimistön toimintaa stressissä ja rasituksessa.
- Parasympaattinen hermosto, joka rauhoittaa elimistöä levossa ja edistää palautumista.
Vagushermo on parasympaattisen hermoston tärkein yksittäinen hermo. Sen kautta aivot vaikuttavat muun muassa:
- sydämen sykkeen hidastumiseen
- hengitysrytmin tasoittumiseen
- ruoansulatuksen vilkastumiseen
Eli kun vagushermo aktivoituu, sydämen syke hidastuu, hengitys tasaantuu ja ruoansulatus tehostuu. Tämä tekee siitä keskeisen hermon elimistön rauhoittumisessa ja palautumisessa.
Miksi vagushermosta puhutaan nykyään paljon?
Vagushermosta on tullut suosittu aihe nykyään hyvinvointikeskusteluissa. Vagushermo yhdistetään palautumiseen, vastustuskykyyn ja jopa mielen hyvinvointiin, ja se kinnostaa ihmisiä mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Kiinnostus vagushermoon kertoo osaltaan siitä, kuinka paljon ihmiset etsivät keinoja stressin lievittämiseen ja palautumisen tukemiseen.
Viime vuosina on yleistynyt ajatus siitä, että vagushermoa voi “aktivoida” itse, esimerkiiksi hengitysharjoituksin, meditaatiolla, kylmäaltistuksella tai jooga- ja rentoutusharjoituksilla.
Näiden menetelmien taustalla on ajatus parasympaattisen hermoston vahvistamisesta: rauhallinen hengitys ja rentoutuminen hidastavat sykettä ja tukevat elimistön palautumista. Vaikka käytännön kokemukset tällaisista harjoituksista voivat olla hyviä, niiden vaikutusta nimenomaan vagushermoon ei ole osoitettu samalla tutkimusnäytöllä kuin esimerkiksi lääketieteellisessä vagushermostimulaatiossa.
Lääketieteellistä vagushermon stimulaatiota on tutkittu jo vuosia ja sitä käytetään vaikean epilepsian ja hoitoresistentin masennuksen hoidossa. Tutkimuksia on käynnissä myös esimerkiksi tulehduksellisten sairauksien ja kiputilojen hoidosta lääketieteellisen vagushermon stimulaation avulla.
Toisin sanoen vagushermoon liittyvät itsehoitotrendit perustuvat enemmän fysiologisiin oletuksiin ja yksilöiden kokemuksiin kuin vahvaan tieteelliseen näyttöön.
