Suonikohjut ovat yleinen vaiva. Kyseessä on laskimoiden laajentuma, joka johtuu kohonneesta laskimopaineesta. Tämä puolestaan johtuu laskimoiden vajaatoiminnasta.
Suonikohjuja syntyy tavallisimmin säärten alueelle ja niiden syntysyitä ei tarkkaan tunneta. Tunnettuja riskitekijöitä ovat ikä, sukupuoli, raskaudet, ylipaino ja sukuhistoria. Sen sijaan seisomatyön, sosiaaliryhmän, tupakoinnin, alkoholin käytön ja ummetuksen yhteyttä pintalaskimoiden vajaatoimintaan ei ole tieteellisesti osoitettu.
Tiedetään, että suonikohju syntyy, kun laskimoiden läpät eivät pysty tekemään tehtäväänsä, eli laskimot eivät pysty kuljettamaan verta eteenpäin ilman, että osa verestä virtaa takasin päin. Ilmeisesti laskimon seinämä venyy ensin ja tämä johtaa läppien pettämiseen. Kun laskimo epäonnistuu tehtävässään, veren hydrostaattinen paine pullistaa laskimoa ja raaja turpoaa.
Useimmiten suonikohjut ilmaantuvat pohkeiden yläosiin ja aiheuttavat päivän mittaan turvotusta jalkoihin. Oireet ovat pahimmillaan illalla. Turvotus voi tuntua kipuna ja kiristävänä tunteena. Pitkään jatkunut laskimoiden vajaatoiminta voi aiheuttaa myös ihon kutinaa, ihottumaa, ihon vähittäistä tummumista, pintalaskimoiden tukkotulehduksia ja suonikohjun puhkeamista ja siitä johtuvaa verenvuotoa. Vajaatoimintaan liittyvä verenkierron häiriö voi myös aiheuttaa säären haavauman.
Suonikohjujen itsehoito
Itsehoito sopii silloin, kun oireena on vain ajoittain turvotusta ja lievää kipua. Jos turvotusta kehittyy päivittäin ja suonikohjuista on itselle haittaa, on syytä mennä lääkäriin. Toisaalta on hyvä myös muistaa, että pelkät laajentuneet pinnalliset laskimot ilman kipua tai turvotusta, eivät ole vaarallisia tai tarvitse hoitoa.
Iso-Britannian hoitosuositusorganisaation NICE:n raportin mukaan itsehoidoksi voidaan suositella painon hallintaa, kohtuullista liikuntaa ja oireita pahentavien tilanteiden välttämistä. Jokaisen kannattaa itse tarkkailla, millaiset tilanteet mahdollisesti pahentavat oloa. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi pitkäaikainen paikallaan seisominen tai saunominen. Jalkojen nostaminen kohoasentoon ja tukisukkien käyttö voivat helpottaa oireita.
Lääkärin vastaanotolla
Jos suonikohjut aiheuttavat selkeää haittaa ja vaivaa, niitä kannattaa mennä näyttämään lääkärille. Hoitoon pitäisi hakeutua viimeistään siinä vaiheessa kun kohjut aiheuttavat iho-oireita, kuten ihottumaa ja tummumista, toistuvia laskimotukkotulehduksia tai verenvuotoa.
Vastaanotolla tutkitaan ensin potilaan raaja ja suljetaan pois muut vastaavia oireita aiheuttavat taudit, kuten iskiasoireiston, nivelkivun sekä erilaiset jännetulehdukset ja limapussin tulehdukset (bursiitit). Jos lääkäri näkee tarpeelliseksi, hän lähettää potilaan edelleen erikoislääkärille, ja jalat tutkitaan ultraäänitutkimuksen avulla.
Ultraääni- eli kaikututkimus tehdään potilaan seistessä. Varjoainekuvausta käytetään vain poikkeustapauksessa. Lääkäri tekee hoitosuunnitelman löydösten perusteella.
Auttavatko hoitosukat?
Hoitosukat ovat yksi tunnetuin suonikohjujen hoitomenetelmä. NICE:n hoitosuosituksessa suhtaudutaan hoitosukkien käyttöön kuitenkin varauksella. Sen mukaan hoitosukkien vaikutuksista ei ole olemassa tarpeeksi tutkimustietoa.
NICE:n tekemän tutkimuksen mukaan potilaalla, jolla on merkittävä suonikohjutauti, sukkahoito tulee viiden vuoden aikajänteellä kalliimmaksi kuin kajoava hoito. Sukissa on myös se ongelma, ettei se korjaa laskimoissa olevaa vikaa. Lisäksi sukka auttaa vain silloin, kun se on jalassa.
Tukisukkaa voi kuitenkin halutessa kokeilla jaloissa olevien suonikohjujen hoitokeinona. Sukan koon määritykseen voi pyytää apua lääkäriltä. Hän voi määritellä sopivan puristusluokan (1-4) ja pituuden sukalle. Lisäksi hoitosukkaa varten pitää ottaa mittoja valmistajan suosittelemista kohdista. Mittaus pitää tehdä aamulla ennen kuin jalka on turvonnut.
Kajoava hoito korjaa suonen
Laskimoiden vikoja voidaan korjata suonen sisäisillä menetelmillä. Näitä ovat muun muassa lämpökatetrit (laser ja radiotaajuus) ja ultraääniohjattu vaahtohoito.
Vaahtohoidossa ruiskutetaan ultraäänitutkimuksen avulla vaahtomaista ainetta laskimoon. Hoidon tarkoituksena on kutistaa laajentunut ja vioittunut laskimo kiinni. Katetrihoidossa pyritään samaan lopputulokseen. Niissä suoni kutistetaan kuumentamalla.
Potilaan kannalta vaahtohoito on helpoin vaihtoehto. Lääkettä laitetaan neuloilla viallisiin suoniin ultraäänen ohjauksessa ja hoidon jälkeen ei yleensä tarvita edes sairauslomaa.
Lämpökatetrihoito puolestaan vaatii paikallispuudutuksen ja mahdollisesti kipu- ja rentouttavan lääkkeen käyttöä. Hoidossa iholle tehdään pieni haava. Sen kautta lämpökatetri viedään ultraäänen ohjaamana pintalaskimorunkoon ja suoni puudutetaan. Tämän jälkeen vioittuneelle suonelle tehdään lämpökäsittely. Lämpökatetri hoito vaatii sairauslomaa yhdestä viiteen päivään.
Hoitomenetelmä räätälöidään potilaskohtaisesti sen mukaan, mitä ultraäänitutkimuksista löytyy. Perinteisiä suonikohjuleikkauksia tehdään nykyään vain poikkeustapauksissa ja toimenpiteen jälkeen potilas tarvitsee sairauslomaa kahdesta kolmeen viikkoon.
Suonikohju uusiutuu kolmen vuoden aikana hoidosta 10–30 prosentilla. Viidessä vuodessa jopa puolet operoiduista potilaista saa suonikohjuja. Tarkkaa pitkän aikavälin tietoa ei ole olemassa, koska hoitokäytännöt ovat muuttuneet paljon viimevuosina.
Lähteet:
Terveyskirjasto: Suonikohjut
Käypä hoito –suositus
BMJ 2013;347:f4279 doi: 10.1136/bmj.f4279 (Published 24 July 2013)
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Tarkastanut:
Pekka Kuukasjärvi
dosentti
thorax- ja verisuonikirurgian erikoislääkäri
Kuva:
Panthermedia
