Vajaaravitsemus uhkaa vaikeasti kehitysvammaisia

Vajaaravitsemus uhkaa vaikeasti kehitysvammaisia Kuva 1 / 1

Vaikea-asteiseen kehitysvammaan liittyy lähes aina liitännäisvammoja ja -sairauksia. Yleisimpiä neurologisia liitännäistiloja ovat motorisin oirein ilmenevät CP-vammat sekä epilepsiat ja yleisimpiä neuropsykiatrisia liitännäistiloja autismikirjon häiriöt (1). Kehitysvammaisten henkilöiden tavallisimpia somaattisia pulmia ovat osteoporoosi, hengitysteiden limaisuus sekä ruoansulatuskanavan pitkäaikaissairaudet, kuten ummetus ja refluksitauti.

Ravitsemustilan arviointi on keskeistä kehitysvammaisen henkilön terveyden seurannassa. Ylipainoisuus on usein helppo nähdä silmämääräisesti, mutta alipainoisuus saattaa jäädä havaitsematta, jos potilasta ei riisuta. Pullea vaippa housujen sisällä saattaa hämätä. Karkeana mittarina ravitsemuksen arvioinnissa voidaan pitää kylkien ja lantion seutua. Ihonalaista kudosta on oltava siinä määrin, että kylki-, lonkka- ja häntäluut eivät pingota ihoa. Toisaalta vajaaravitsemus ei aina näy päällepäin. Kun ylipainoisen henkilön yleistila heikkenee, taustalla voi olla niukka proteiinien, kivennäisaineiden ja vitamiinien saanti.

Tuoreessa tutkimuksessa kuvataan seikkaperäisesti pitkäaikaisella kuntoutuspaikalla olevien 18 monivammaisen henkilön ravitsemustila (2). Lähes kolmannes tutkituista oli alipainoisia ja lähes kaikilla oli proteiinien vajaaravitsemustila. Ruokavalio oli yksipuolinen ja sisälsi vain vähän ravintokuituja. Toisaalta lääkitys oli ehkä liiankin monipuolinen: yksittäisellä tutkimushenkilöllä oli jopa 15 eri lääkeainetta ja lähes kaikilla oli käytössä ulostuslääkitys.

CP-vammaan tai etenevään perussairauteen liittyy usein nielemisvaikeuksia ja kyvyttömyys nauttia riittävästi ravintoa. Jäykistelevä tai dystoninen CP-kehitysvammainen voi kuluttaa enemmän energiaa kuin ehtii syödä tai hänelle ehditään syöttää. Vajaaravitsemuksen taustalla voi olla hoitamaton keliakia tai muu suolistosairaus, jonka oireita henkilö ei osaa kuvata.

Kehitysvammaiset henkilöt ovat usein monilääkittyjä. Pitkäaikainen keskushermostolääkitys voi sekä lihottaa että laihduttaa ja laskea vireystasoa. Vajaaravitsemus voi haitata myös hyvin liikunnallista, pakkokävelystä kärsivää henkilöä.

Kehitysvammaisten ravitsemus on paljolti lähi-ihmisten vastuulla. Vain itsenäisesti asuvalla kehitysvammaisella on halutessaan mahdollisuus asioida kaupassa ja jääkaapilla mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Asumisyksiköissä henkilökunnan määrä ja työvuorot sanelevat sen, milloin ruokaa tarjotaan ja kuinka paljon hyvään ravitsemukseen panostetaan. Palvelukodin ruokahuolto voi olla kilpailutettu kustannussyistä, ja samasta syystä terveellisiä kala-aterioita ja tuoretuotteita ei ole riittävästi tarjolla.

Vajaaravitsemus vaikuttaa laaja-alaisesti fyysiseen ja psyykkiseen jaksamiseen ja terveydentilaan ja se voi olla jopa käyttäytymisongelman taustalla. Nuoren fyysinen kasvu hidastuu, epileptiset kohtaukset voivat lisääntyä, luusto ei vahvistu. Ravitsemuksesta täytyy tarvittaessa huolehtia vatsanpeitteiden läpi viedyn syöttöletkun avulla (gastrostooma). Letku asetetaan nukutuksessa eikä se estä suun kautta ruokailua.

Suomessa asuu noin 50 000 kehitysvammaista henkilöä. He tarvitsevat toisten ihmisten apua halki elämänsä. Valtaosa kehitysvammaisista on alle 60-vuotiaita (3). Ravitsemusongelman taustalla on pääosin vammaisuuden aiheuttaja, mutta myös puutteellisesti toimiva palvelujärjestelmä voi heikentää henkilön ravitsemustilaa. Monivammaisten henkilöiden ravitsemustilaa on tärkeä seurata. Ravitsemusterapeutin konsultointi on keskeistä ja resursointi on tarpeeseen nähden puutteellista. Lääkärien tulee säännöllisin väliajoin tarkistaa, onko kehitysvammaisen potilaan lääkitys asianmukainen. Pitkiä paastoja (yli 8 tuntia) tulee välttää ja hoitokodeissa tulee olla riittävästi henkilöstöä.

Kirjoittanut:
Maria Arvio

LKT, kehitysvammalääketieteen dosentti, lastenneurologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri
Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä sekä KTO-Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri, Paimio

Tieteellinen pääkirjoitus Lääkärilehdestä 48/2015 (27.11.)

Kirjallisuutta

1. Arvio M, Sillanpää M. Prevalence, aetiology and comorbidity of severe and profound intellectual disability in Finland. J Intellect Disabil Res 2003;47:108–12.
2. Karhumaa H-M, Höglund P, Nuutinen O. Monivammaisten kehitysvammaisten aikuisten ravitsemuksessa on parannettavaa. Suom Lääkäril 2015;70:3273–80.
3. Yen CF, Lin JD, Chiu TY. Comparison of population pyramid and demographic characteristics between people with an intellectual disability and the general population. Res Dev Disabil 2013;34:910–5.

Kuva: Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi