Kun sieluun osui

Kun sieluun osui Kuva 1 / 1

Psyykkisen sairastumisen erityisesti aiemmin voimakkaan tabuluonteen vuoksi sairastuminen sotapalveluksessa on jäänyt paljolti vaietuksi osaksi sotahistoriaa. Harva historian harrastajakaan tietää, että esimerkiksi toisen maailmansodan aikana USA:n sotavoimista neljännes taistelukyvyttöminä poistuneista siirrettiin pois psyykkisistä syistä.

Myös sodanjohdolle ilmiö on ollut vaikeasti käsiteltävä, sillä sairastumisen erottaminen uupumuksesta ja haluttomuudesta palveluun voi olla erityisesti akuuteissa tilanteissa vaikeaa. Kyse voi olla siitä, kuka varsin kaoottisissa oloissa teloitetaan karkurina ja kuka toimitetaan psykiatriseen hoitoon.

Jälleenrakennuksen siinä missä sota-ajankin moraalinen vaatimus kansalaisille oli selkeä ja tyly, selvitä piti ja mielellään vielä valittamatta. Arvailun varaan jääkin, kuinka paljon psyykkisesti vammautuneita sotaveteraaneja Suomessa kuoli korvikealkoholeihin ja pakkaseen sotien jälkeen. Vielä 2000-luvullakin on psykiatrien vastaanotoille joskus tullut sotaveteraaneja, joiden kokemat psyykkisesti poikkeuksellisen raskaat koettelemukset ovat alkaneet palata esimerkiksi toistuvina painajaisina, kun arkielämän täyttäneet toimet ovat hiipuneet ja vanhat muistot alkavat työntyä takaisin tietoisuuteen.

Kesäkuussa 2013 tohtoriksi väitellyt historioitsija Ville Kivimäki paikkaa nyt teoksellaan vähintään divisioonan kokoista aukkoa suomalaisessa sota- ja lääkintähistoriassa. Psykiatriseen hoitoon päätyi noin 18 000 sotilasta, ja he edustivat vain osaa niistä, joiden ”hermoja” sota koetteli yli sietokyvyn.

Suomessa tehtiin jo heti sodan jälkeen tutkimusta sodassa syntyneistä aivovammoista, ja 1970-luvulla jatkettiin tutkimuksilla erityisesti jatkosodan aikaisesta psykiatrisesta sairastavuudesta. Keskeisimpänä tutkijana oli psykiatrian erikoislääkäri, lääkintäeversti Matti Ponteva. ­Aiheen popularisointi on tullut ajankohtaiseksi vasta sodan varjon väistyttyä 2000-luvulla.

Kivimäen teos nojaa väitöskirjan jäljiltä pääosin tiukkoihin faktoihin ja perusteelliseen viitteiden käyttöön. Tämä karsinee lukijoita, mutta palvelee historiasta vakavasti kiinnostuneita. Kirjoittaja kuvaa selkeästi ja vailla jälkiviisautta toimintaa, jonka vain kourallinen psykiatreja joutui toteuttamaan apunaan puolustusvoimien ja siviilisairaaloiden organisaatiot. Kirjassa kuvataan ristipaineissa toimineita lääkäreitä, jotka toisaalta toimivat potilaidensa apuna, ja toisaalta joutuivat osallistumaan puolustusvalmiuden säilyttämiseen. Ajan osin karut hoitomuodot kuvataan asiallisesti ja sortumatta kauhisteluun. Teoksesta ei löydy psykiatrisia hoitotapoja ja käsitteitä koskevia asiavirheitä, mikä on harvinaista silloin, kun kirjoittajalla ei ole lääketieteellistä koulutusta. Murtuneet mielet on suositeltavaa luettavaa aiheesta kiinnostuneille.

Murtuneet mielet – taistelu suomalais­sotilaiden hermoista 1939–1945. Ville Kivimäki. WSOY, Helsinki 2013. ISBN 9789510374665. Sivuja 475. 
Hinta 25 e.

Kirjoittanut:
Hannu Lauerma

Julkaistu Lääkärilehdessä 23/14.

Oletko jo lukenut nämä?