Hienot ulkoliikuntapuitteet tai lyhyet etäisyydet liikuntapaikoille eivät välttämättä edistä väestön liikkumista.
Nykyinen liikuntapaikkarakentaminen palvelee pääasiassa niitä ihmisiä, jotka ovat jo aktiivisia, sekä liikuntaseuroja.
Asiaa selvitettiin tuoreessa lähiötutkimuksessa, jossa oli mukana Helsingin yliopiston maantieteilijöitä ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteilijöitä.
"Jotkut asukkaat eivät uskalla käyttää hienoa hiekkatekonurmea"
Tutkimuksessa havaittiin, että liikunnan määrän ja liikuntamahdollisuuksien lisääminen edellyttäisi moninaisten esteiden poistamista.
Liikuntapaikkasuunnittelussa tulisikin miettiä nykyistä enemmän sitä, miten lisätään asukkaiden taitoja ja tietoja käyttää liikuntapaikkoja.
Eniten esteitä liikunnan harrastamiseen kokivat jo muutenkin heikommassa asemassa olevat ihmiset, kuten vieraskieliset, yksinhuoltajat, pienituloiset ja ruuhkavuosia elävät 30–44-vuotiaat.
– Esimerkiksi jotkut asukkaat eivät uskalla käyttää hienoa hiekkatekonurmea tai komeaa lähiliikuntapaikkaa, jos he kokevat ulkopuolisuutta, eivätkä pidä itseään tyypillisenä harrastajana. Tai liikuntapaikka voi olla tietynlaisen käyttäjäryhmän tai aktiivisten lajiosaajien käytössä, eikä sinne väliin uskalleta mennä. Tai sitten lajitaidot tai tiedot eivät riitä vaikkapa ulkokuntosalin käyttöön, listaa tutkimushankkeen johtajana toiminut Petteri Muukkonen Helsingin yliopistosta tiedotteessa.
Mikä ratkaisuksi?
Ratkaisuja on monia.
Liikuntapaikkasuunnittelussa tulisikin miettiä nykyistä enemmän sitä, miten lisätään asukkaiden taitoja ja tietoja käyttää liikuntapaikkoja.
Esimerkiksi saapuminen liikuntapaikoille ei voi olla pelkän yksityisautoilun varassa. Sen lisäksi liikuntapaikkojen pitää olla käytettävissä ja valaistu niin, että ne palvelvat myös vuorotyötä tekevien tarpeita.
Liikuntapaikoilla pitää olla myös paremmin käyttöopastusta, ja tiedotusta liikuntapaikoista yleensä pitäisi lisätä.
Tutkimus korostaa, että liikunnan harrastaminen on monimutkainen asia ja ihmiset tekevät itse päätöksensä harrastaa liikuntaa moninaisten asioiden perusteella.
Lopputuloksena tutkimuksessa todettiin, että pelkän liikuntapaikkojen rakentamisen sijaan tulisi poistaa erilaisia esteitä liikkumisen tieltä.
Tämä vaatii monialaista yhteistyötä esimerkiksi kuntaorganisaation sisällä terveydenhuollosta viher- tai puistotoimeen.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
