Foolihappolisä on rutiinikäytäntö odottavan äidin alkuraskaudessa. Naisen riittävä foolihappotaso raskauden alussa on tärkeä epämuodostumien ehkäisyn ja kasvua turvaavien metabolisten mekanismien kannalta. Ilmeisesti myös siittiön tuottavan miehen foolihappotilanteella on oma panoksensa alkion hyvään kehitykseen.
Noin 300 spontaanissa ja 200 keinoavusteisessa raskaudessa mitattiin alkion kasvua suhteessa miehen punasolun folaattipitoisuuteen 7.–9. raskausviikon aikana. Jos pitoisuus oli pieni tai huomattavan suuri, 4D-ultraäänimittauksella todettu sikiön pää-perämitta ja kokonaisvolyymi olivat pieniä verrattuna tilanteeseen, jossa miehen folaattiarvo oli keskimääräinen. Tämä tuli esiin spontaanisti alkaneissa raskauksissa mutta ei keinoavusteisissa. Tutkijat otaksuvat, että tulokset pätevät hedelmöityshetken folaattitilanteisiin.
Alkion hidastunut kasvu heijastuu heikentyneenä perinataaliterveytenä raskauden lopulla ja synnytyksen jälkeen. Tutkijat pohtivat, voisiko foolihappo vaikuttaa siittiön perimän kautta tuleviin mekanismeihin, erityisesti epigeneettisten alkuraskauden järjestelmien toimintaan.
Tutkimuksessa spontaanin raskauden keston arviointi perustui tiukkaan kuukautiskierto-ovulaatiorekisteröintiin. Saattaa olla, että arviointivirhe vääristi tuloksia, koska löydös oli erilainen keinoavusteisissa raskauksissa, joissa raskauden kesto on tarkkaan tiedossa. Äidin folaattitason merkitystä ei myöskään kunnolla arvioitu.
Sperman laadun kannalta foolihappolisä on tiedetty hyödylliseksi miehellekin. Miehen hoidolla saattaa kuitenkin olla muutakin merkitystä, kunhan substituutio ja elintarvikkeiden kautta saatava foolihappomäärä eivät nouse liian suuriksi.
Lähde: Hoek J, Koster M, Schoenmakers S ym. Does the father matter? The association between the periconceptional paternal folate status and embryonic growth. Fertil Steril 2019;111:270–8.
Kirjoittaja
Pertti Kirkinen
Kuva
Fotolia
Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 21.3.2019.
