Vaikeasti traumatisoitunut vanhus

Vaikeasti traumatisoitunut vanhus Kuva 1 / 1

Harva ihminen välttyy elämässään stressaavilta tapahtumilta, eikä vanhuuskaan suojaa vakavilta järkytyksiltä tai väkivallalta. Traumaattisena pidettävä tapahtuma on hyvin järkyttävä ja altistaa vakaville fyysisille ja psyykkisille oireille. Tapahtuma voi kohdistua henkilöön itseensä tai hän voi olla sen todistajana. Traumakokemusta luonnehtii oman kontrollin menettäminen.

Yli 70-vuotiailla suomalaisilla on muistoja ­sota-ajasta ja vanhimmilla ikäluokilla omakohtaisia sotakokemuksia. Sota-ajasta puhuttaessa viitataan usein toisen maailmansodan jälkeen vallinneeseen vaikenemisen ilmapiiriin. Kuin vastapainoksi sille on nyt kirjallisuudessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa noussut esiin kiinnostus sota-ajan kokemuksiin ja niiden vaikutukseen elämänkulkuun.

Vanhusten traumaoireet

Traumaattiset tapahtumat heikentävät fyysistä terveydentilaa. Traumaperäinen stressihäiriö voi ilmaantua vasta vanhuudessa koetun trauman seurauksena tai se voi olla varhain syntynyt, kulultaan vaihteleva ja ilmaantua viiveellä. Ahdistavat muistot väkivallasta, seksuaalisesta riistosta, hengenvaaralta välttymisestä tai arkipäiväisemmistä asioista, kuten hylkäämisistä, voivat herätä voimakkaina ja yllättävinä, kun nykyhetken tapahtumat muistuttavat niistä.

Oireet laukaiseva tapahtuma voi näyttää melko merkityksettömältä. Esimerkiksi rahallisen etuuden kielteiseen päätökseen liittyvä pettymys voi toistuessaan musertaa vanhuksen, samoin kuin hoito- ja kuntoutustoimien tarpeettomana pitäminen. Laukaiseva tapahtuma voi olla läheisen henkilön odottamaton kuolema tai oman terveydentilan ja toimintakyvyn voimakas heikentyminen.

Traumaperäinen stressihäiriö on ollut yli 60-vuotiailla yhteydessä useisiin somaattisiin sairauksiin. Traumatisoituneilla vanhuksilla on samanikäisiin verrattuna merkittävästi lisääntynyt riski sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin, syöpään, astmaan, kilpirauhasen toimintahäiriöihin sekä mahavaivoihin. Oire­kuva on havaittu myös sairaalahoitoon johtaneen kaatumisen jälkeen.

Vanhusikäisten traumaoireiden puhkeamiseen voivat vaikuttaa elinympäristön tapahtumat, yksilön psyykkiset prosessit ja ikääntymisen neurobiologiset tekijät. Eräiden havaintojen mukaan traumaväritteiset muistot voivat myös olla ”dementiaresistenttejä” ja säilyä potilaan kokemuksissa muistihäiriön edetessä.

Kognitiivisen heikentymisen ja traumaperäisen stressihäiriön yhteydelle on esitetty useita hypoteettisia kytköksiä, mm. altistuminen krooniseen stressiin ja sen neurobiologiset vaikutukset. Traumaperäistä stressihäiriötä sairastaneilla sotaveteraaneilla havaittiin lähes kaksinkertainen dementoitumisriski verrattuna veteraaneihin, jotka eivät kärsineet stressihäiriöstä. Traumaperäisiä stressihäiriöitä kokeneiden henkilöiden kognition seuraaminen onkin tärkeää.

Toiminnallisten oireiden, kuten sydäntuntemusten tai maha-suolikanavan oireiden, taustalla voi olla traumaattisia kokemuksia. Kyseessä saattaa olla tiedostamaton, kehossa elävä muisto läheisen kuolemasta samanlaisia oireita aiheuttaneeseen sydänsairauteen tai syöpään. Diagnostiikkaa vaikeuttaa traumapotilaiden tavallinen monihäiriöisyys. Traumaperäisen stressihäiriön mahdollisuus tulisi muistaa, kun selvitetään vanhuusikäisen masennus- ja ahdistusoireita. Huomiotta jäävä traumaperäinen stressihäiriö voi haitata ikäihmisen toipumista masennuksesta.

Sodan muistot stressihäiriön taustalla

Sota on pitkäkestoinen trauma, johon voi liittyä vahingoittuminen, rakkaimpien menettäminen, hyväksikäytetyksi tuleminen ja nälkiintyminen. Sodan voi olettaa aiheuttavan traumaperäistä stressihäiriötä.

Sodanaikaisista kokemuksista vaiettiin yleisesti, ja vaikeneminen siirtyi seuraavan sukupolven tavaksi toimia. Psyykkisten kokemusten ja sotakokemusten yhteyden toteaminen vaikeutuu ajan myötä. Sotakokemuksia on voitu tarkastella sekä turvattomuuden että kriisiselviytymisen näkökulmasta. Osalla tutkituista veteraaneista oli vielä vuonna 2006 subjektiivisia kokemuksia, kuten sotaunia, painajaisia ja sota-ajatuksia.

Sotavankeus lisää huomattavasti traumaperäisen stressihäiriön riskiä. Sotavankeina olleiden veteraanien tutkimuksessa traumaperäisen stressihäiriön elinikäiseksi esiintyvyydeksi arvioitiin noin 10–20 %. Suomesta ei ole saatavissa tutkimustietoa sotaan liittyneiden järkytysten vaikutuksesta koko väestön mahdollisiin stressioireyhtymiin.

Vanhuksen traumaperäisten stressioireiden hoito

Hoidossa tärkeää on empaattinen kuuntelu sekä luonteva ja arvostava suhtautuminen. Hoito kohdistetaan yleensä potilaan yksittäisiin ­oireisiin, esimerkiksi univaikeuksiin tai masennukseen, eikä traumaperäiseen stressioireyhtymään sellaisenaan. Hoidossa voidaan soveltaa mm. erilaisia kognitiivisia terapiamuotoja ottaen huomioon potilaan muistitoiminnot ja somaattinen tila. Lääkehoidon osalta eniten tietoa on SSRI-tyyppisten masennuslääkkeiden käytöstä. Vanhuksille sovellettavia ja saatavilla olevia hoitomalleja tulisi kehittää.

Tuula Saarela
LT, psykiatrian ja vanhuspsykiatrian erikoislääkäri, psykiatria- ja päihdepalvelujen johtaja
Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto

Pirkko Hiltunen
LT, psykiatrian ja vanhuspsykiatrian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri
OYS, yleissairaalapsykiatrian poliklinikka

Kuva: Pxmac

Julkaistu Lääkärilehdessä 4/13.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi