Pakolaislasten traumojen hoidossa tarvitaan yhteistyötä

Lapsen psyykkisen oireilun hoito on syytä järjestää tiiviissä yhteistyössä vanhemmille tukea ja hoitoa tarjoavan tahon kanssa.

Sotaa paenneiden lasten traumaperäisen stressihäiriön hoito edellyttää usein yksilöllistä traumaterapiaa, mutta kokonaisuudessa on otettava huomioon myös vanhempien oireilu ja tuen tarve. Lapsen psyykkisen oireilun hoito on syytä järjestää tiiviissä yhteistyössä vanhemmille tukea ja hoitoa tarjoavan tahon kanssa.

Tutkimuksessa kartoitettiin 263:n Syyrian sotaa paenneen lapsen ja heidän vanhem­piensa psyykkistä oireilua käyttämällä tunnettuja, validoituja kyselylomakkeita. 8–18-vuo­tiaat lapset sekä heidän vanhempansa rekrytoitiin turkkilaisista Syyrian pakolaislasten kouluista. Lapsilta kysyttiin traumaattisista kokemuksista, traumaperäisen stressi­häiriön oireista sekä muusta psyykkisestä oireilusta. Vastaavasti kartoitettiin ­vanhem­pien stressiä, psyykkistä oireilua ja käsitystä lapsen psyykkisestä oireilusta.

Vähintään yhden traumaattisen tapahtuman oli kokenut 98 % lapsista, enemmän kuin neljä 64 % lapsista. Tavallisimmin traumaattinen tapahtuma oli aseellinen konflikti kotimaassa, itseen tai toisiin kohdistuva uhka tai läheisen menetys. Puolella lapsista ylittyi traumaperäiseen stressihäiriöön viittaava pisteraja, ja neljäsosalla pistemäärä viittasi muihin mielenterveyden häiriöihin.

Lapsen traumakokemukset olivat yhteydessä stressihäiriön oireisiin. Vanhemman stressi ja psyykkinen oireilu olivat yhteydessä lapsen psykiatrisiin oireisiin, mutta eivät stressihäiriöön.

Tutkimusryhmä päätyy suosittelemaan pakolaislasten mielenterveyden häiriöiden hoidon järjestämistä keskuksissa, joissa koko perhe on mahdollista ottaa hoidon piiriin ja lasten hoito voidaan toteuttaa yhdessä vanhemman kanssa. Tämä suositus on Suomessakin ajankohtainen palveluja kehitettäessä.

Lähde:

Eruyar S, Maltby J, Vostanis P. Mental health problems of Syrian refugee children: the role of parental factors. Eur Child Adolesc Psychiatry, verkossa ensin 11.1.2018. doi: 10.1007/s00787-017-1101-0

Kirjoittaja:

Hanna Raaska

lastenpsykiatrian erikoislääkäri

Kuva: Fotolia

Julkaistu Lääkärilehdessä 8/2018.